Nimi: Kerberos PB Syntymäaika: 14.07.2012 - 12v (ikääntyy satunnaisesti)
Rotu: Holstein Rekisterinumero: VH13-044-0222
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Skurvash  
Säkäkorkeus, väri: 166cm, punaruunikko Omistaja: Sorel (VRL-00884) / Amoral Stud  
Painotuslaji: Koulupainotus (GP) Saavutukset: KTK-II, KRJ-I

Kerberos PB saapui talliimme 11.02.2013, kasvattajalleen palautuneena kilpahevosena. Kekeksi haukuttua oria oli odotettu innolla, sillä orin upea suku tuo tallin jalostusohjelmaan suurta monipuolisuutta ja lisää. Traileri saapui iltapäivällä pihaan ja koko tallin henkilökunta oli tullut seuraamaan tilannetta. Keskusteltuani kuljettajan kanssa, mietin itsekseni, oliko trailerissa oikeasti edes hevosta, sillä mitään eleitä, liikkeitä tai ääniä ei kuulunut. Menin avaamaan lastaus-siltaa, kunnes vihdoin näin tämän punaruunikon orin. Hevonen kaarsi päänsä minua kohti ja katsoi minua syvillä, kirkkailla silmillään. Puhuin hiljaa lähestyessäni oria, joka pysyi edelleen rauhallisesti paikoillaan. Tallin henkilökunta siirtyi vaivihkaa trailerin taakse nähdäkseen tämän otuksen. Ori hörisi hiljaa minulle, kun irroitin riimunnarua puomista. Lähdin peruuttamaan hevosta ja hetkessä se hiljainen hevonen muuttui kuin eläväksi tallin pihalla. Orin kannatteli päätään korkealla, korvat visusti eteenpäin törröttäen, lihakset oli hieman jännittyneet ja häntä valppaana nostettuna korkeammalle. Muut henkäilivät hevosen komeudelle, kuinka sen punertava karva kimmelsi keväisen auringon paisteessa. Tallista melkein kaikki hevoset oli viety jo aikaisin ulkoilemaan, joten Keke saisi rauhassa tutustua karsinaansa ja lepäillä ajomatkan jälkeen. Talutin Keken talliin eikä ori niskoitellut ollenkaan. Vaikka jokainen lihas oli valmiina ampaisemaan, jokin sai pidettyä hevosen mielen rauhallisena. Taputin oria kaulalle ja otin riimun pois. Keke siirtyi heti maistelemaan heiniään ja nauttimaan raikkaasta vedestä.

Totuttelu tallin arkeen on sujunut hyvin, eikä pitkä matka vaikuttanut Kekeen juuri mitenkään. Seuraavana päivänä kun oria tarhattiin, Keke päästeli paineita kunnon riehumisella tarhassaan. Jos kyseessä olisi ollut kevyt sähköaita, olisi voinut pelottaa mutta tukevat ja turvalliset puuaitaukset ovat kestäneet nuoremmatkin riehujat, miksei nyt myös ilakoivan Keken. Etenkin tarhassa oleva autonrengas on saanut kovaa kyytiä. Olisi luullut, että tämä herra olisi enemmänkin tulisempi pakkaus, mutta luonne on kuin unelma! Tallissa ori antaa hoitaa itseään omassa karsinassaan hyvin, vaikka varusteita kolisteltaisiin kuinka, se ei satulaa lähde karkuun tai pullistele vyön kiristyksessä. Ei, kyllä Keke on ihme hevonen. Tämmöisen luonteen omaava hevonen saa nopasti tallistamme faneja. Työntekijämme hoitavat Kekeä erittäin mielellään, jKekes pientä riitaakin on havaittu, kuka hoitaa ja koska ja kuinka paljon. Omistajana tilanteelle ei voi kuin hymyillä. Talli on ollut melkein täydellinen hevosien suhteen, mutta nyt sen voi sanoa täydelliseksi, Keken tulon jälkeen. On hienoa vaihtelua, että ori onkin rauhallinen ja rento, eikä aina orimainen paukapää jonka kanssa asioista saa vääntää ja olla varpaisillaan jatkuvasti.

Keke nauttii ulkoilusta, mutta ehkä enemmän ihmisistä. Tämä ilmenee oria tarhatessa. Vaikka Keke oltaisiin juuri viety tarhailemaan ja hoitaja lähestyy porttia, Keke lähtee tallustelemaan heti kohti. Pienellä vihellyksellä orin saa vauhdilla luokseen. JKekes on kyllä aamuja, kun Keke on sitä mieltä että hoitajan aamuväsymys vie voiton, eikä kävely tahti meinaa hänelle riittää. Muita kavereita Keke ei tarvitse tarhaansa. Emme ole kyllä kokeillutkaan, miten kaksi oria tulisi toimeen samassa tilassa, sillä tallista ei kovin montaa oria löydy, jotka hyväksyisivät muita kuin neitoja lähelleen. Ainakaan tallissa tai ratsastaessa Keke ei pidä mitään örinää muille oreille, jotka sille välillä kovistelee karsinasta.

Rauhallisesta orista löytyy herkkyyttä ja kuumuutta aina välillä, sen huomaa ratsastaessa. Keken irtonaiset, sulavan pehmeät, näyttävät ja puhtaat askeleet hurmaa niin ratsastajan kuin katselijankin. Ei paljoa vaadi, kun hevonen kulkee kauniisti muodossa. Ratsastajan tulee olla tarkka istunnastaan, joka toimii Keken ohjauksessa parhaimpana hyötynä. Ohjista ei koskaan saa kiskoa, ellei halua päätyä kentän hiekkaa nielemään. Kovakätinen ratsastaja ei kauan tule nauttimaan orin pehmeistä askeleista, sillä Keke on erittäin herkkä suustaan, eikä kestä isompaa nykäisyä saatika kiskomista. Selkään nousee vain tietyt ihmiset, jotka tietävät ja tuntevat hevosen hyvin. Näin vältymme hankaluuksilta. Esteitä Kekellä voi hyppiä, mutta ori saattaa kuumentua turhan paljon, jolloin ratsastamisesta voi tulla kaikille hieman tukalaa. Maastossa ori on varmajalkainen, joka ei pelkää ottaa riskejä. Se menee sinne, minne ratsastaja sitä pyytää, vaikka risukon läpi. Tallin maastoesteradalle ei tämän hevosen kanssa ole kenelläkään mitään asiaa. Turvallisuus syistä. Hevonen, josta löytyy paljon potentiaalia ja kapasiteettia grand prix- tasolle asti kouluradoilla. Hevonen, joka laittaa ihmisen varmasti työskentelemään selässä, eikä anna mitään ilmaiseksi. Siksi Keke on upean monipuolinen ja sanoisin haasteellinen, jota ratsastaa todella mielellään. Koskaan Kekellä ratsastaminen ei voi olla tylsää!

Traileriin hevonen menee nätisti, ilman mitään ongelmia. Siellä se rouskuttaa tyytyväisenä heiniään ja nukkuu. Pidemmätkin kilpareissut eivät tule koitumaan ongelmaksi. Keke ei ressiä osaa ottaa juuri mistään. Kilpailupaikoille saavuttaessa ori tarkkailee valppaana ympäristöään ja saattaa höristellä muille hevosille, kunnes pääsee omalle paikalle valmistumaan koitokseen. Hoitajien häärätessä hevosen ympärillä, Keke painaa päätään hieman alaspäin ja ummistaa silmiään. Todellisuuteen se herää vasta, kun ratsastaja kiipee selkään ja kiristää viimeisen kerran satulavyön. Silloin Keke tietää, että on tosi kyseessä. Väsymys häviää kuin sekunissa ja kentällä hevonen laittaa kaikkensa peliin.

Keke on jotain, mitä ei pysty niin tarkasti edes sanoin kuvaamaan. Oma persoonansa, sellainen joita ei monissa talleissa tule vastaan. Voiko näin upea kouluratsu olla näin hyvä luonteinen? Keke on tuonut talliin uutta puhtia päiviin, kipinää joka täältä on puuttunut ja motivoinut työntekijöitäni aivan uudella tavalla. Toiveet ja tavoitteet ovat tämän orin kohdalla erittäin korkealla. Haaveena on saavuttaa pari meriittiä ja vaikuttaa holsteinhevosten jalostuksessa.


Tiedot sukulaisista

i. Leviathan
  holst, m, 168cm
  koulupainotus
  VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I
ii. Solar Spectacle evm
  holst, m, 170cm
iii. Godfather evm
iie. Shillelagh evm
ie. Vanira May evm
  holst, rn, 167cm
iei. Pharao IV evm
iee. Tamara evm
e. Mask of Venom
  holst, rn, 164cm
  koulupainotus
  VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I
ei. Alcott evm
  holst, m, 169cm
eii. Algar evm
eie. Edmunda evm
ee. Dewdney evm
  holst, rn, 164cm
eei. Grante Carlos evm
eee. Luella evm

i. Leviathan: Musta saksalainen tuonti ei ole kaikista helpoin käsiteltävä hevonen. Tumma ja tulinen Leviathan vaatii kokeneen ja kärsivällisen käsittelijän. Ori on herkkä ja ailahteleva mutta ratsuna kuin unelma. Sen upeat ja näyttävät liikkeet lumoavat katsojat. Ratsastaja saa nauttia saamastaan kyydistä täysin, koska Leviathan haluaa tehdä ja antaa parastaan. Liikkeitä ja ulkokuorta voisi kehua vaikka kuinka, mutta totuus tulee selväksi viimeistään nyt, kun ori kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja saavutuksiin mainittakoon myös muotovalio- titteli! Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelusta Leviathan sai I-palkinnon. Ori periyttää sopusuhtaista, näyttävää ja hyvää rakennetta sekä tulisuutta luonteeseen.

ii. Solar Spectacle: On kuin ilmetty poikansa Leviathan. Suurikokoinen ori on näyttävä kaveri, joka on kisannut Intermediate tasolla eripuolilla Saksan maata. Solar on menestynyt kouluradoilla hieman keskivertoa paremmin, vaikkei sitä aivan Saksan kärkilistan hevosiin voidakaan rankata. Rakenteeltaan ori on todella korrekti, mikä on selvästikin periytynyt omassa tallissamme majailevalle Leeville. Siitospuolella Solar Spectacle ei vielä ole päässyt erityisemmin väläyttelemään kykyjään, sillä ori on melko tuore tapaus jalostuspuolella. Orin ensimmäinen jälkeläinen Leviathan antaa kuitenkin jo hieman lupauksia Solarin hyvistä periyttäjän lahjoista, sillä oma Leevimme on etenkin näyttelykehissä todistanut arvonsa.

iii. Godfather: Ei ole niittänyt tuloksia sen paremmin koulu- kuin estekentilläkään, johtuen orin loukkaantumisesta nuorella iällä. Tummanruunikolle orille povattiin loistavaa uraa kouluratsuna hyvän sukunsa puolesta, mutta ne haaveet vaihtuivat tämän orin osalta siitoshevosen tehtäviin. Periyttäjänä ori on ollut keskiluokkaa ja Godfatherin jälkeläisistä vain orit ovat onnistuneet luomaan edes jonkinlaista kilparatsun uraa, kun tammat taas ovat olleet heikompia menestyjiä.

iie. Shillelagh: On melko mitäänsanomaton nimi Leevin sukupuussa, ainakin niille, jotka ovat vähääkään perillä Saksalaishevosten sukutauluista. Ja onko tuo ihmekkään, jos Shillelaghin nimi ei kuulosta tutulta kun tamma on tehnyt uraa ainoastaan seuratasolla kisaten kouluratsastusta korkeimmillaan Va B tasolla ja esteillä 100cm luokissa. Tamman ainoaksi jälkeläiseksi jäi ori Solar Spectacle. Tamma oli koko elämänsä ajan omistuksessa samalla henkilöllä, eivätkä tamman todelliset kyvyt välttämättä päässeet oikeuksiinsa (mikäli sillä niitä olisi ollut) ratsastajan ja omistajan "huonouden" vuoksi.

ie. Vanira May: On Gerhard Eisenbergin omistama ruunikko tamma, joka yhä asuu Leviathanin synnyintilalla. Vanira May tunnetaan Gerhardin nimikkoratsuna ja juuri tämän tamman kanssa mies ratsasti maineeseen ja kunniaan. Kouluratsun uransa jo päättänyt tamma on varsonut silloin tällöin, joskaan se ei varsinaista siitostamman uraa olekaan luonut. Vanhoilla päivillään Vanira on toiminut opetusratsuna Gerhardin omille lapsille ja tammaan saattaa silloin tällöin törmätä aluekoulukisoissa Eisenberg niminen ratsastaja selässään.

iei. Pharao IV: Myytiin nuorena lupauksena Ruotsiin, yhteen maan suurimmista kisatalleista. Liikkeidensä puolesta ori olisi kelvannut kisamaan vaikka GP-tasolle saakka, mutta ailahtevan luonteensa vuoksi oria kisattiin pääsääntöisesti Vaativa A tasolla, jossa se olikin kohtalaisen tasainen menestyjä. Muutamia GP sijoituksia ori tosin kerkesi nappaamaan muistoksi ennen sen siirtymistä helpompiin luokkiin. Luonteensa puolesta Pharao tosiaan olikin haasteellinen hevonen. Miltei käsiin räjähtävän temperamenttinen ja helposti kuumuva ori oli haasteellinen ratsu maan parhaillekin ratsastajille. Siitoshevosena ori ei päässyt väläyttelemään, vaikka se onkin jättänyt kourallisen jälkeläisiä verenpeintöään jatkamaan.

iee. Tamara: Kisasi saksalaisen ratsastajalegendan Handel Fuchsin kanssa Intermediate tasolla. Parivaljakko muistetaan saumattomasta yhteistyöstään ja Handelin muistetaan kehuneen tammaa "parhaaksi ratsukseen ikinä", vaikka se ei kapasiteetiltaan aivan GP radoille yltänytkään. Molempien suureksi harmiksi Tamaran kisaura päätyi vaikeaan nivelvamman seurauksena. Jälkeläisiä tamma kerkesi saamaan elämänsä aikana ainoastaan kaksi kappaletta: Tammavarsa Vanira Mayn ja orijäleläisen nimeltään Tammerin, joka jäi Handel Fuchsin omistukseen. Tamara lopetettiin omistajan päätöksestä 14-vuotiaana, sillä nivelvamman aiheuttamat kivut ja toimettomana seisoskelu olivat vaikuttaneet tamman persoonaan tehden siitä enemmän ja vähemmän ilkeän yksilön.

-------------------------------------

e. Mask of Venom: Luonteeltaan hieman erakoksi leimattu tamma viihtyy kuningattaren roolissa ja huolii laitumelle kaverikseen vain yhden ja tietyn hevosen. Ruunikon diivan kanssa pärjää hyvin, kun oppii tuntemaan neidin metkut ja kiukuttelut. Ratsuna vaativa eikä mitään anna ilmaiseksi. Hevosesta löytyy enemmänkin kaasu kuin jarru ja liian kova meno aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tamman tuntevan käsissä hevonen toimii kauniisti ja moitteettomasti. Mask of Venom on myös Saksasta tuotu koulutaituri. Menestystä on vuosien mittaan saavutettuna mm. muotovalio- titteli, kantakirjasta II- palkinto sekä kouluratsastusjaoksen laatuarvostelusta I- palkinto!

ei. Alcott: On tehnyt Euroopassa menestyksekkään uran kouluratsuna. Etenkin viime vuosina ori on ollut paljon tapetilla hyvien kilpailusuoritustensa ansiosta. Jalostuksen osalta orista ei toistaiseksi ole paljoa kerrottavaa, sillä orin jälkeläiset ovat kohtalaisen nuoria, eivätkä ne ole vielä kilpakentille saakka ennättäneet.

eii. Algar: On moniosaaja, joka on menestynyt lajissa kuin lajissa keskivertohevosta paremmin. Pääpaino orin kilpailuttamisessa on ehdottomasti ollut esteillä ja ori onkin kisannut useamman vuoden 140cm luokissa hyvällä menestyksellä. Koulukisoissa ori on kerännyt ruusukkeita Va A tasolla ja silloin tällöin Algarin on nähty ottavan osaa myös kenttäratsastus kilpailuissa.

eie. Edmunda: Varttui yhdellä Saksan suurimmista siittoloista. Tamma myytiin 9 vuoden iässä yhteen maan arvostetuimpaan ratsastuskouluun. Edmunda on toiminut tallin luottoratsuna ja oppimestarina omistajanvaihdoksesta lähtien ja tamman selässä ovat saaneet oppinsa muutamat Saksan tämänhetkisistä huippuratsastajista. Nykyään Edmunda viettää rauhallisempaa elämää asuen edelleen samaisella tallilla toimien siitostammana.

ee. Dewdney: Vaihtoi nuorella iällä omistajaa hyvin tiuhaan tahtiin. Tamma asui ensimmäisen kymmenen elinvuotensa aikana viidessä eri maassa ja oli omistuksessa kaikkiaan seitsemällä eri henkilöllä. Dewdneyn mistaja vaihdokset eivät johtuneet huonosta käsiteltävyydestä, vaan puhtaasti tamman hyvistä suorituksista GP-tason kouluratsastuskisoissa. 14-vuotiaana tamma viimein myytiin nykyiselle asuinsijalleen Tanskalaiseen siittolaan, jossa Dewdney on siitä lähtien toiminut siitostamman tehtävissä.

eei. Grante Carlos: Vaihtoi omistajaa 5-vuotiaana ja päätyi suomenruotsalaisen amatööriratsastaja Mira Lindroosin ratsastamaksi. Kaksikko teki debyttinsä kansainvälisillä radoilla vuonna -97, mutta kaksikon suurimmiksi saavutuksiksi jäivät kaksi kertaa peräkkäin voitettu Suomenmestaruus. Grante Garlos on luonteeltaan verrattain orimainen tapaus ja käsiteltävyydeltään orin on kehuttu olevan helppo. Holstein ori on hyväksytty -99 suomalaisten puoliveristen kantakirjaan, ja suurin osa orin jälkeläisistä edustaa kyseistä rotua.

eee. Luella: Myytiin 10-vuotiaana nuoren ruotsalaisratsastaja Marie Gustafssonin opetusratsuksi. Kaksikko aloitti yhteisen taivaleen Ruotsin aluetason kisoissa, mutta siirtyi nopeasti ratsastajan kehityksen ansiosta yhä vaativimmille tasoille. Kansainvälisille kilpakentille ratsukko siirtyi kaksi vuotta kestäneen yhteistyön jälkeen. Luellan parhaat vuodet kilparatsuna olivat kuitenkin jo takanapäin, joten tamma siirtyi syrjään Marien ykkösratsun roolista. Tamma pysyi kuitenkin koko elämänsä ajan Gustafssonin omistuksessa, pitäen majaa Marien sukutilalla muiden entisten arvokisahevosten joukossa.

Sukuselvityksen 2&3 polvea on kirjoittanut orin oma kasvattaja


Jälkeläiset

♦ holst-t. Gaia de Carbon s. 25.05.2013 emä. Gnade Amika PB om. Sorel
♦ holst-t. Kerli Egal s. 10.01.2016 emä. Indis Prelude om. yersinio KTK-II


Kilpailusuoritukset

» Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
» Nopeus ja kestävyys 0.00
» Kuuliaisuus ja luonne 852.50
» Tahti ja irtonaisuus 708.43
» Tarkkuus ja ketteryys 0.00

Kouluratsastuksessa 1560.93 op ( vt. 4 / 10 )
Esteratsastuksessa 852.5 op ( vt. 2 )
★ Kilpaillut sijoituksia & porrastettuja kilpailuita.
★ Sijoituksia 50 - voittoja 7.

★ Hevoskantakirja 7/2016 - KTK-II -- 20+20+21+18=79p.
★ KRJ:n laatuarvostelu 7/2016 - KRJ-I -- 9+40+25+20+15=109p.


pvm paikka jaos luokka sijoitus
20.11.2012 Fiktio KRJ Grand Prix 2/60
21.11.2012 Taavilan Suomenhevoset KRJ Grand Prix 2/50
22.11.2012 Taavilan Suomenhevoset KRJ Grand Prix 3/50
22.11.2012 Fiktio KRJ Grand Prix 6/60
23.11.2012 Fiktio KRJ Grand Prix 5/60
25.11.2012 Jade Dressage KRJ Grand Prix 4/30
25.11.2012 Cabin 21 KRJ Grand Prix 4/40
27.11.2012 Mörkövaara KRJ Grand Prix 2/30
27.11.2012 Ribbing KRJ Grand Prix 4/40
27.11.2012 Team Criminals KRJ Grand Prix 6/40
29.11.2012 Cabin 21 KRJ Grand Prix 6/40
29.11.2012 Jade Dressage KRJ Grand Prix 4/40
30.11.2012 Mörkövaara KRJ Grand Prix 4/30
30.11.2012 Cabin 21 KRJ Grand Prix 6/40
30.11.2012 Jade Dressage KRJ Grand Prix 4/30
01.12.2012 Cabin 21 KRJ Grand Prix 3/40
01.12.2012 Cabin 21 KRJ Grand Prix 2/40
01.12.2012 Westwick Sporthorses KRJ Grand Prix 7/50
02.12.2012 Kaylee Stables KRJ Grand Prix 2/30
02.12.2012 Taavilan Suomenhevoset KRJ Grand Prix 1/50
02.12.2012 Ribbing KRJ Grand Prix 2/40
02.12.2012 Cabin 21 KRJ Grand Prix 2/40
03.12.2012 Westwick Sporthorses KRJ Grand Prix 2/40
04.12.2012 Cabin 21 KRJ Grand Prix 2/40
04.12.2012 Kaylee Stables KRJ Grand Prix 2/30
05.12.2012 Cabin 21 KRJ Grand Prix 5/40
05.12.2012 Whitehall KRJ Grand Prix 2/60
08.12.2012 Cabin 21 KRJ Grand Prix 6/40
18.12.2012 Jade Dressage KRJ Grand Prix 6/40
18.12.2012 Koston Suomenhevoset KRJ Grand Prix 1/60
19.12.2012 Koston Suomenhevoset KRJ Grand Prix 2/60
20.12.2012 Koston Suomenhevoset KRJ Grand Prix 2/60
21.12.2012 Konkkaronkka KRJ Grand Prix 2/40
21.12.2012 Konkkaronkka KRJ Grand Prix 1/40
22.12.2012 Jade Dressage KRJ Grand Prix 2/40
23.12.2012 Konkkaronkka KRJ Grand Prix 2/40
24.12.2012 Koston Suomenhevoset KRJ Grand Prix 3/60
24.12.2012 Westwick Sporthorses KRJ Grand Prix 2/50
03.01.2013 Hex Sporthorses KRJ Grand Prix 1/49
04.01.2013 Hex Sporthorses KRJ Grand Prix 5/49
05.01.2013 Hex Sporthorses KRJ Grand Prix 3/49
05.01.2013 Kaylee Stables KRJ Grand Prix 5/40
06.01.2013 Hex Sporthorses KRJ Grand Prix 1/49
09.01.2013 Kaylee Stables KRJ Grand Prix 6/40
13.01.2013 Kaylee Stables KRJ Grand Prix 6/40
01.03.2013 Zuruck KRJ Grand Prix 1/43
17.03.2013 Hillamäki KRJ Grand Prix 1/40
30.08.2013 Kirbera KRJ Grand Prix 2/30
31.08.2013 Kirbera KRJ Grand Prix 3/30
07.09.2013 Cirion Stud KRJ Grand Prix 2/19



Valmennukset

29.06.2017: Keken juoksutusta, valmentajana Crimis
Olin ennen juhannusta ja juhannuksen jälkeen liikuttanut ja valmentanut Sorelin omistuksessa olevia poneja ja yhtä suomenhevosta, mutta nyt vuorossa oli GP-tasoinen puoliverinen, holstein-ori Kerberos PB eli Keke. Sain kunnian liikuttaa orin itsenäisesti, vaikkei minua selkään päästettykään.

Kun kävelin tarhoille päin, ori kiinnitti heti huomioni. Komea ruunikko riehui tarhassa villisti, viskoen rähjäistä autonrengasta jokaiseen ilmansuuntaan. Kuitenkin lähestyessäni porttia jätti ori lelunsa rauhaan ja tuli uteliaana portille vastaan. Hevonen tervehti näinkin tuntematonta tallustajaa ystävällisellä hörinällä ja minä rapsuttelin sitä leuan alta silmät tuikkien.

”Oot sä vaan kultanen”, mutisin ja otin sitten hevosen kiinni, jotta päästäisiin joskus sinne juoksutukseen asti. Sorel ei ollut ylistänyt hevostaan turhaan. Seuraavan puolituntisen aikana sain huomata, että Keke tosiaan oli upean ulkomuotonsa lisäksi älyttömän kiltti käsitellä. Harjailin ja rapsuttelin sitä kaikessa rahassa, eikä Keke pistänyt ollenkaan pahakseen. Ihana, ihana ori!

Puunailun jälkeen puin puhtauttaan kiiltelevälle hevoselle kapsonin ja juoksutusliinan ja talutin sen kentälle toisessa kädessä juoksutuspiiska. Kekelle tämä oli tuttua juttua, joten sain sen vaivattomasti ympyrälle ja reippaaseen käyntiin. Kekellä ei ollut ongelmia kulkea aina siihen suuntaan kuin pyysin, ja se myös hidasti ja lisäsi vauhtia hyvin pienistä eleistä. Puoliverisellä oli ihailtavan irtonaiset ja isot liikkeet. Orin voimakas laukka sai pääni aivan pyörälle. Saatoin vain kuvitella, miten hyvältä se näytti kouluradalla - tai tuntui selästä käsin!

Parinkymmenen minuutin päästä talutin oria vielä hiukan kentällä jäähdytelläkseni sen kunnolla ja talutin sen sitten takaisin talliin. Suihkuttelin hionneen hevosen kauttaaltaan pesukarsinassa, ja siitäkös Keke nautti. Enkä ihmettele; näin lämpöisenä kesäpäivänä viileä suihku olisi maistunut minullekin. Tyytyväinen Keke pääsi tarhaan kuivumaan ilta-auringossa ja minä lähdin hymy korvissa kotiinpäin.


26.06.2017: Keken tarinan mietintää
Olin heti alusta lähtien niin ylpeä tästä orista. Sen suku on timanttia ja niin on tämäkin hevonen, voin olla niin ylpeä hevosen omistaja! Keke ei kaikkien kanssa tule juttuun, se tarvitsee vain oppia tuntemaan ja hevosen täytyy myös oppia luottamaan hoitajaansa. Kun luotto löytyy, loppuu turhat hölmöilyt ja pelleilyt. Parhaimmillaan ori on ollut kilpailuissa minun ratsastamana. Muutamat ovat kyllä yrittäneet kilpailla mutta ei menestystä ole herunut. Keke on todella komea näky kouluradalla. Se antaa itsestään kaiken, sen liikkeet ovat todella upeat ja kaikki on hiottu niin lähelle täydellisyyttä, kuin vain mahdollista. Olemme tehneet niin järkyttävän määrän töitä tämän hevosen kanssa ja se on todellakin antanut meille kaiken takaisin. Ori sijoittui ihme kyllä, melkein jokaisessa koulustartissaan. Vain muutama kerta on ollut hankalaa, silloin sijoitus oli todella häntäpäässä. Parhaimmillaan tämä hevonen on vastustamaton. Kilpailut kilpailtiin nopealla tahdilla, tämän jälkeen ori on vuokrattu omalta talliltaan nuorelle ratsastajalle, joka on päässyt tämän hevosen kanssa harjoittelemaan kouluratsastuksen ihmeitä ja tietenkin valmentautumaan. Vanhemmalla iällä Keke on saanut kaksi ihanaa jälkeläistä, kummatkin olivat tammoja. Toinen varsoista jäi meille kotiin kasvamaan ja kilpailemaan, toinen varsoista on yersinon tallissa Oldfinion Dressagessa. Kummatkin tammat ovat kilpailleet GP-tasolla kouluratsastuksessa ja menestyneet oikein mallikkaasti. Keke voi olla ylpeä isukki! Nyt hiljalleen on herännyt ajatukset, että olisiko aika ilmoittaa Keke kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, kun tuo kantakirjauskin on suoritettu. Näin siinä todellakin kävi, jäämme innoissamme odottamaan, mitä tuomaristo on mieltä meidän upeasta Kekestä!

22.06.2017: Kouluvalmennus, valmentajana Lissu T.
"HEVONEN! Viimeinkin!" Jokunen tallilainen taisi katsoa minua kieroon, kun suorastaan hihkuin onnesta Keken karsinan edessä. Viimeinkin hevonen, puoliverinen, eikä mikään alimitoitettu tai semi järkevän kokoinen poni! Ihan oikea kunnon hevonen! Kouluratsu, kylläkin, mutta kaikkea nyt ei voi saada. Skurvashilainen ruunikko katseli minua karsinastaan korvat hörössä selkeästi kiinnostuneena ovensa eteen parkkeeranneesta vieraasta tädistä. Hyräilin itsekseni Rammsteinin tahtiin laittaessani Kekeä valmiiksi koulutreeniä varten. Ori oli äärettömän rauhallinen, rento tapaus, joka ei ollut moksiskaan siitä kun vieras ihminen tuli karsinaan puunaamaan ja vähän paijaamaan siinä puunauksen ohella. Oikea herrasmies!

Sorelin ohje oli ollut "liikuttaa Keke ihan normaalisti", joten suuntasin ruunikon kanssa kentälle leikkimään GP-ratsastajaa. Olihan minulla omat puoliveriseni, mutta viime aikoina olin ratsastanut lähinnä suomenhevosia. Ja niitä saamarin poneja, joiden selkään Sorel minua jatkuvasti tyrkki.. Jo alkukäynneissä totesin eron puoliverisen ja kylmäverisen liikkeiden kanssa. Hassua, miten sen tajuaa kunnolla vasta perstuntumalla, vaikka asian kyllä tietää ja tiedostaa! Alkuverryttelyissä hain tuntumaa hevoseen ja rentoa, omalla moottorilla kulkevaa ratsua. Molemmat tehtävät osoittautuivat helpoiksi, sillä holstei oli hyvin pehmeä, kuuliainen ja kaikin puolin miellyttävä ratsastaa. Pari kertaa tulin pohtineeksi, mikä koira tähän on oikein haudattuna, kun Sorel päästää minut vihdoin ja viimein hevosen selkään, joka on vieläpä täyspäinen. Minä odotin vähintään reikäpäistä hyppykeppiä kostoksi erinäisistä viikonlopputoilailuista.

Verryteltyäni kaikissa alkellajeissa lähdin työstämään avoja ja sulkuja, siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä sekä laukanvaihtoja. Ori ei ollut mikään automaatti; jos yhtään unohduin matkustamaan ja annoin avut sinne päin, ruunikko ei tehnyt mitään. Kun oikeasti ratsastin joka askeleella ja pyysin asioita täsmällisesti ja kunnolla puolivillaisen hapuilun sijaan, ori toimi kuin sveitsiläinen kello. Sain tehdä oikeasti töitä istuntani kanssa, etenkin laukassa; pienikin lantion käännös ja painopisteen muutos, niin laukka vaihtui, vaikka en edes tarkoittanut tehdä vaihtoa. Ihan pieni ero omiin "en kuule en näe lälläspyy" -suokkeihin, joiden kanssa olen viime aikoina tapellut!

Mitä pidempään työskentelin Keken kanssa, sen enemmän oriin ihastuin. Holstein kulki niin kevyesti ja vaivattomasti, ettei tosikaan, kaikki oli helppoa ja mukavaa, pystyin huoletta kokeilemaan ja oikeasti ratsastamaan joka ikisen keksimäni kouluratsastusliikkeen. Loppuravien ja -käyntien aikana hymyilin kuin Naantalin aurinko, eikä typeräksi virneeksi muuttunut hymyni kadonnut siinäkään vaiheessa, kun pesin kevyesti hionnutta Kekeä. Toivottavasti Sorel päästää minut uudelleen puoliveristensä selkään, eikä taas taluta minua jonkun ponin karsinan luokse.

19.06.2017: Kouluvalmennus
Tarkoituksena olisi harjoittaa Keken herkkyyttä ja perustaa apuihin. Alku lämmittelyssä ori käyttäytyi hermostuneesti joten tiesin että töitä tulee tehdä ja paljon. Jatkuva pään heittely ja kiskominen saataisiin loppumaan huolellisen veryttelyn johdosta. Tiukensin ohjia ja ainakin näin alkuun sain hevosen hyvin kulkemaan kuolaimella ja nätisti koottuna. Kova kuolainten narskuttelu loppui siinä vaiheessa kun aloitettiin kulkemaan ympyrällä. Ori tarkaili aluksi mielummin maisemia kuin keskittyi itse työskentelyyn mutta pikku hiljaa istunnalla ja avuilla sain hevosen keskittymisen itseeni. Myös notkeus ja vetreys alkoi löytymään. Keke alkoi vetristyä, joten siirryimme harjoittelemaan väistöjä sekä laukanvaihtoja. Ne menivät mallikkaasti mutta jatkuvasti sai Kekea herätellä ja herkistää avuille. Laukan nostaminen tapahtui jälleen aluksi töksähtelevästi ja jouduin todenteolla työstämään hevosta, että nostosta tulisi tasainen ja sulava. Virtaa tuntui olevan aivan liikaa tarkkojen yksityiskohtien hiemosieen. Loppu veryttelyyn asti sain työskennellä tosissani oriin kanssa. Tänään oli Kekella selvästi kiukuttelu päivä jolloin mikään homma ei oikein kiinnostaisi. Lähdin vielä maastoon tekemään pienen kävelylenkin hyvän harjoittelun lopuksi. Asiat yhteen kooten harjoitus sujui hyvin, tosin paremminkin ori on treeneissä osannut toimia ja käyttäytyä. Huomenna tallityttömme saa kyllä lähteä orin kanssa maastoon purkamaan paineita, koska on tavallaan todella noloa olla valmennettavana eikä hevonen osaa käyttäytyä. Valmentajamme kuitenkin tuntee ja tietää hevosen kilparadoilta, ei mikään aloitteleva tuntsari vaan oikea kapasiteettinen kouluratsu.

14.01.2017: Kouluvalmennus
Pieni pakkanen kirpaisi kentällä noustessani Keken satulaan. Tälläisellä ilmalla on mukava harjoitella kentällä ja nauttia raikkaasta talvisesta säästä. Muuten yleensä aina ollaan vain lämpösessä maneesissa. Valmentajani saapui kentän laidalle joka ensimmäisenä kertoi päivällä sattuneesta kommelluksesta, jossa hevonen oli säikähtänyt aura-autoa kentällä ja heittänyt ratsastajan kuin perunasäkin ratsailta ja kirmannut portin lävitse pitkin tallialuetta. Sen keskustelun aikana kävelytin Kekea pitkin kenttää ja pikkihiljaa aloin keräillä ohjia tuntumalle. Hevonen tuntui kevyeltä ja helpolta ohjata. Aloitimme valmennuksen volteilla, joiden kanssa jKekes on ollut hiukan vaikeuksia. Hevonen meinaa kulkea välillä kuin rautaputki ja sitä joutuu työstämään, että ori kulkisi kauniisti kaarella ja sulavin liikkein. Vartin harjoittelun jälkeen ne voltit alkoi sujumaan ja ori alkoi taipua avuille kevyemmin. Kekelle tekee hyvää pitkästä aikaa tehdä tempo harjoituksia. Kokorataleikkaa kuviolla pitkillä sivuilla teimme ravissa harjoituksia mutta Keke oli välillä sitä mieltä että voidaan mennä kovempaakin ja nosteli laukkaa. Viiden minuutin jälkeen Keke rauhoittui ja teki upeasti lisätyt ravit loistavasti ja sen jälkeen harjoitimme samassa kuviossa laukanvaihtoja. Keke pysyi loppu ajan yllättävän vetreänä ja herkkänä, joten työstäminen ei ollut enään niin raskasta kuin alkuun. Lopuksi teimme vielä niitä kivoja voltteja ja käynnissä parit pysähdys harjoitukset. Valmentaja oli erittäin tyytyväinen oriin suoritukseen, mutta kehtotti edelleenkin harjoittelemaan niitä voltteja jotka tuntuu välillä menevän vähän mönkään.

18.03.2014: Kouluvalmennus, valmentajana Julle
Kun saavuin kentälle, Sorel ja Keke olivatkin ottaneet hieman alkulämmittelyjä. Pyysin ratsukon isolle keskiympyrälle, tehtävänä oli väistättää takaosaa hieman ulospäin. Aluksi muutama kerta käynnissä ja kun sujui hyvin, ravissa. Keke oli aluksi vähän hidas pohkeelle, jolloin se ei aivan rehellisesti väistättänyt. Käskin Sorelia antamaan muutaman kerran hieman napakammat avut, jolloin Keke tajusi ettei voinut laiskotella, vaan alkoi liikkua oikein nätisti. Ympyrältä siirryimmekin tekemään avoja. Pitkillä sivuilla käynnissä avoja ja lyhyillä sivuilla laukannostot käynnistä. Avoissa Keke oli hieman hätäinen aluksi, mutta asia korjaantui kun käskin Sorelia tekemään paljon pieniä puolipidätteitä. Laukannostoissa ori oli erittäin hyvä, enkä löytänyt niistä mitään korjattavaa. Kun käynnit onnistuivat avossa, rupesimme tekemään niitä ravissa. Nyt laukannosto tapahtui ravista, mutta laukan piti olla muutaman askeleen ajan mahdollisimman koottua. Ravissa Keke yritti aluksi hieman vedättää tekemällä avot vain vähän sinnepäin, mutta Sorelin antaessa taas vähän napakammin avut, ori ryhdistäytyi. Laukka sujui edelleen todella hyvin ja Sorel sai sen hyvin koottuakin. Vielä viimeisenä tehtävänä teimme käynnin kautta laukanvaihtoja. Nämäkin onnistuivat erittäin hyvin, joten annoin luvan ottaa loppuverryttelyt.

17.03.2014: Kouluvalmennus, valmentajana Julle
Tällä kertaa valmennettavanani olivat Sorel ja hänen hieno orinsa Keke. Aloitimme verryttelemään siirtymisillä sekä lyhyille sivuille tehtävillä volteilla. Siirtymisiä teimme niin, että muutama askel käyntiä ja ravia, ravia muutama askel ja käyntiin. Keke oli aluksi hieman kiireinen siirtymisissä, jonka takia myös aavistuksen jännittynyt. Muistutin Sorelia tasaisesta, rauhallisesta kädestä. Volteilla Keke oli aluksi hieman kankea, mutta jo parin voltin jälkeen kankeus alkoi haihtua. Seuraavaksi teimme käynti-laukka siirtymisiä. Keke oli hyvin kuulolla siirtymisissä ja lähti mukavan energisesti eteenpäin, mutta käyntiin siirtymisessä ori meinasi hieman hätäillä. Sorelin muistaessa pitää sekä käden että istunnan tasaisena ja rauhallisena, Keke toimi erittäin hyvin.

Alkuverryttelyjen jälkeen siirryimmekin pohkeenväistöihin. Tehtävänä oli lähteä lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja siitä väistättää uralle. Uralle päästessä nostaa laukka, lyhyellä sivulla laukassa pääty-ympyrä josta raville. Pohkeenväistöt olivat Ripelle helppoja enkä löytänyt mitään korjattavaa myöskään Sorelin istunnasta tässä. Laukassa Keke lähti helposti menemään vähän liian vauhdikkaasti, joten käskin Sorelin tehdä paljon puolipidätteitä. Pääty-ympyrällä Sorel sai olla tarkkana ulkopohkeen kanssa, ettei ympyrästä tullut liian isoa. Muutamien toistojen jälkeen vaihdoimme tehtävää ja otimme hieman lisättyä ravia ja vastalaukkaa. Keke meinasi lähteä vaihtamaan laukkaa aina kulmissa, mutta Sorel sai orin pitämään hienosti vastalaukan. Lisätyssä ravissa ei ollut ongelmia. Sen jälkeen käskinkin antamaan vapaampaa ohjaa ja ottamaan loppuverkat.