Nimi: Stricken II Syntymäaika: 11.01.2011 - 15v (ikääntyy satunnaisesti)
Rotu: Trakehner Rekisterinumero: VH12-021-0097
Sukupuoli: Ori Kasvattaja: Théon Demor  
Säkäkorkeus, väri: 169cm, musta Omistaja: Sorel (VRL-00884) / Amoral Stud  
Painotuslaji: Estepainotus (160cm) Saavutukset: ERJ-I

Miksi en osaa enää yllättyä siitä, että myynti-ilmoituksen selaamisesta jää jälleen reikä rahapussiin? Etenkin kun kyseessä on menestyneen saksalaisen trakehnersiittolan myytävät varsat. Olisi varmasti useampi kauppakirja jouduttu tekemään, mutta tallissa oli jo valmiiksi upeita trakehner raakileita odottamassa tulevaisuutta kilparadoille. Myytävistä varsoista silmiin osui komea musta orivarsa, jonka eleet ja liikkeet tekivät vaikutuksen. Riceksi ristitty pikkuinen oli jo varsasta todella helppo käsitellä ja kouluttaa. Uudet asiat ja esineet varsa hyväksyi helposti, eikä turhaa häsläämistä ja pelkäämisiä ilmennyt. Monet ihailivat ja ihmettelivät varsan helppoa olemusta. Tämä taitaa olla ensimmäinen varsa, joka todella on oppinut asiat näin nopeasti!

Eipä luonne hirveästi aikuisena ole muuttunut. Ainoastaan tammoista kiinnostuminen on tullut vahvasti esiin, mutta olisin voinut jo huolestua jos neitokaiset ei tämmöistä oria kiinnostaisikaan. Eikä tuokaan tilanne täysin käsistä lähde. Rice saattaa hörähdellä kevyesti ja kaaputtaa etujalallaan ilmaa, jos tamma on tarpeeksi lähellä. Toisia oreja saisi jo pidellä tosissaan näissä tilainteissa. Tallissa ori on tyyneen rauhallinen. Huomion keskipisteenä nauttiva Rice rakastaa herkkuja, rapsutuksia ja harjaamista. Taskut ori tutkii tarkasti jokainen kerta, jos vain sinne taskunpohjalle olisi jäänyt pieni leivänpala. Perinteinen herkkutarkastus on kaikille työntekijöille jo tuttua. Varusteiden kilinä saa Ricen havahtumaan todellisuuteen, merkitseehän se ihanaa ratsastuslenkkiä tai kunnon hikitreeniä! Rice on aina valmis työskentelemään, eikä varusteiden laitossa kiukuttelu ainakaan nopeuta lenkille lähtöä ja sen hevonen tietääkin.

Kyvykäs estelahjakkuus on vahva hermoinen ja varma ratsu. Kummitukset eivät hevosta pelota missään, eikä uudenlaiset esteetkään ole säikkymistä aiheuttanut. Ratsastaja pärjää pitkälle hyvillä hermoilla ja maltilla. Epäselvät avut ja ohjista kiskominen saa Ricen näkemään punasta ja sinistä. Painoavut on kuin avainsana täydellisyyteen. Esteille ori saattaa pyrkiä vauhdikkaasti, joten kevyillä pidätteillä ja maltilla tilanteen saa hyvin rauhoitettua. Sarjoilla maltillisuus on todella tärkeää, muuten etenkin viimeinen este hypätään todella läheltä ja vauhti tippuu. Koulua Rice vääntää mallikkaasti ja uskoisin, että myös kouluradoilla ori voisi saada hyvää menestystä. Rice on kuitenkin täysin estepainotteisesta suvusta, joten pidämme siitä lajista täysillä kiinni. Kotona on kiva tehdä välillä vaihteluksi koulukiemuroitakin. Maastossa ori on varmajalkainen ja rauhallinen. Laukkapätkät menee aina hallitusti. Uiminen on kesän suosikki puuhaa! Kuumina päivinä on kiva lähteä järvelle vilvoittelemaan paarmoja karkuun, eriasia kuinka saat Ricen takaisin rantaan. Se ei ole mikään helppo homma...

Rice tarhaa yksin, kauempana muista. Ainoa ori jota Rice sietää edes vähän, on rautias trakehner Niko. Orit voidaan sijoittaa vierekkäisiin tarhoihin, eikä vaaratilannetta synny. Muuten Rice ei siedä muita oreja lähellään. Onneksi ratsastaessa ori ei välitä ollenkaan, onko edessä ori tai tamma. Se nyt on täysin selvää, että tammoista Rice on syytä pitää kaukana. Sitä ei sähkölangat paljon pidättele, kun tarpeeksi kiinnostava tapaus on tähtäimessä.

Kaikinpuolin ori on upea pakkaus. Reissut sujuu hyvin eikä uudet paikat hermostuta hevosta ollenkaan. Ricestä odotetaan kyvykästä kilparatsua ja laadukasta jalostusoria. Tulevaisuus näyttää, mitä tulee tapahtumaan. Rice on ehdottomasti yksi silmäteristäni.


               

Tiedot sukulaisista

i. Stricken GER evm
  trak, mrn, 166cm
  estepainotus
ii. Stromaticovach evm
  trak, mrn, 163cm
iii. Mathew Rex evm
iie. Calypso evm
ie. Laurenziell evm
  trak, prn, 166cm
iei. Do It Right evm
iee. Zianella evm
e. Feelysting evm
  trak, mrn, 165cm
  estepainotus
ei. Maestoso GER evm
  trak, rn, 168cm
eii. Manches Gold evm
eie. Toyand Ryos evm
ee. Felioniella evm
  trak, m, 163cm
eei. Nintend Game evm
eee. Last Fenella evm

i. Stricken GER, mustanruunikko 166cm korkea vahvaluonteinen ja karismaattinen vauhtihirmu, joka aiheuttaa katsomoissa kauhistuneita katseita ja hengensalpausta. Tämän hevosen tyyliin kuuluu erittäin vauhdikas eteneminen, ehkä vähän riskipelin tyylinen. Esteille mennään hurjalla vauhdilla, käännökset ovat kuin westernhevosen pyörähdyksiä ja loikat ovat välillä todella huimia! Tätä hevosta ratsastaa vain kaksi henkilöä, muilla ei ratsaille ole asiaa. Hoitaessa ori on rauhallinen ja kiltti, mutta stressaantuu herkästi. Uudet tilanteet ja hälinä saa sen levottomaksi ja kilpailutilanteet ovat aina pientä sekasortoa. Ori ei ole mikään suuri kokoinen, rakenteeltaan korrekti, omaa hyvät ylälinjat, vahvan ja lihaksikkaan kaulan, selkeä säkä, vahva pitkä selkä, laskeva jyrkkälautanen. Takaosa on sopusuhtainen mutta lihaksikas ja vahva. Etuosa tiivis, aavistuksen pysty lapa. Jalat ovat hyvässä asennossa, vahvat pyöreät hyväluustoiset kaviot. Etujalat kerivät hieman, liike tasaista ja hyvä tempoista. Takajalat hyvät ja liike suoraa. Liikkuu elastisen kauniisti, kantaa itseään kauniisti selällä ja liike on näyttävää ja miellyttävää katseltavaa. Ori on ollut jalostuskäytössä muutaman kauden ja orilla on ollut todella suuri kysyntä. Stricken GER on periyttänyt jälkeläisilleen vahvaa luonteenpiirrettä, hyvää rakennetta ja yleisesti todella näyttäviä ja terveitä jälkeläisiä. Kilparadoille ei moni ole vielä ikänsä puolesta päässyt, mutta nuorten laatuarvosteluista on tullut sen verran hyviä tuloksia, että odotukset ovat korkealla. Stricken GER kilpaili 150cm rataesteitä todella monta vuotta ja pysyi hienosti terveenä ja vireessä, ronskeista otteista ja pelottavista tilanteista huolimatta.

ii. Stromaticovach, mustanruunikko 163cm monipuolinen ratsastuskoulun luotto hevonen. Stromaticovach ruunattiin sen ollessa 12-vuotias, kun ratsastuskoulu ei voinut pitää tallissa oria, joka kiinnostui tammoista liikaa eikä se enään pysynyt sähkölangoissa. Ruunaus helpotti tilannetta ja Stromaticovachista tuli tuntien suosikki hevonen. Sen kanssa pärjäsi nuoret ja osaavat. Hevonen osasi antaa ratsastajien epäselviä apuja anteeksi ja taas taitavalla ratsastajalla hevosen taidot riittivät jopa vaativa A-luokkaan asti. Stromaticovachilla kilpailtiin aluea ja seurakilpailuissa rataesteillä 130cm luokissa. Maineikkaista kilpailuista ei menestystä herunut, mutta muuten sijoituksia ja jopa voittoja sateli. Koulua kilpailtiin myös helppo A luokissa ja maastoesteillä sillä on käyty muutamia kertoja kokeilemassa. Rohkeus ja vauhti ei vain maastoesteille riitä. Stromaticovachilla on kahdeksan jälkeläistä, niistä jokainen on niin oma persoonansa ja eri luonteisia, ettei oikein osaa sanoa, mitä tämä hevonen on niille periyttänyt. Luonteeltaan Stromaticovach on rauhallinen, kiltti, hyvä käytöksinen ja lapsiystävällinen. Sen kanssa on mukava touhuilla ja lähteä vaikka ilman satulaa maastoilemaan. Rakenteeltaan Stromaticovach ei ole kaunein kukkanen, sillä on aika tiivis runko, pysty lapa, piirteetön säkä, vahva takaosa, etujaloissa painuneet vuohiset ja hieman lyhyt sääri. Takajalat ovat ok ja hevosen liike on suoraa ja siistiä. Näyttelyissä sitä on kyllä käytetty, mutta menestystä ei ole tullut.

ie. Laurenziell, punaruunikko 166cm sähäkkä ja energinen tamma, joka saattaa olla tilanteissa vaikea käsitellä. Kovat äänet, ihmismassa, huutavat lapset ja taputtava yleisö nostavat stressitason korkealle. Sen huomaa välittömästi tämän tamman kanssa, joka vihaa kaikkea tätä. Sen korvat pyörivät jokaiseen suuntaan, pää kääntyilee hermostuneesti kun jokapuolelle pitäisi päästä näkemään. Miksi tällainen hevonen on aktiivisessa kilpakäytössä? Siksi, että tämä hevonen on jotain niin upeaa rataesteillä ja sen kapasiteetti ja potentiaali riittää tähän. Olisi hullua olla käyttämättä näin taitavaa hevosta kilpailuissa. Laurenziell on startannut 140-150cm rataesteillä kansainvälisissäkin kilpailuissa yksilösuorittajana sekä joukkueessa. Laurenziell antaa radalla itsestään kaiken, sen keskittyminen suuntautuu suoraan omaan tekemiseen ja se kaikki muu ylimääräinen hälinä ja yleisö häviää sen silmistä. Laurenziell tarvitsee todella rohkean ja määrätietoisen ratsastajan, joka uskaltaa käskeä kun on pakko ja myös varovasti hiljentää, kun sen tarve on. Mitään ei saa epäröidä! Kotona tamma on paljon rauhallisempi ja ratsastaessa esimerkiksi maastossa on hyvä olla seurahevonen mukana. Laurenziell on pitkät, terveet jalat, kaunis ilmeikäs pää, pitkä siro mutta lihaksikas kaula, sopusuhtainen runko, takakorkea mutta vahva ja lihaksikas takaosa. Liikkeet ovat suuret, ratsastajan täytyy osata huomioida tämä hyvin. Laurenziell on kantakirjattu toiselle palkinnolle holsteinien kantakirjaan ja saanut hyvää mainintaa ratsastettavuudesta ja liikkeiden laadusta. Tamma on varsonut kaksi varsaa näin vanhemmalla iällä, kun kilpailu-ura on suoritettu kunnialla loppuun. Laurenziell myytiin pienemmälle yksityistallille jatkamaan siitostamman virkaa.


e. Feelysting, mustanruunikko 165cm korkea siitostamma Saksasta. Yksi maan suosituimmista ja tunnetuimmista holsteinsiittola omistaa tämän hevosen ja käyttö on ollut pääasiassa varsojen saattaminen maailmaan. Feelysting ei ole kilpailuihin osallistunut, mutta tammalla hypitään kotona 130cm rataesteitä, mennään helppo A tason koulua ja joskus irroitellaan maastossa kenttäratsastusradoilla. Hevosella on lehmän hermot ja kärsivällisyyttä, taitoa ja kapasiteettia ihan kilparatsun virkaan mutta hevosen elämän suunnitelmat ovat jotkut muut. Feelysting on varsonut 7 upeaa varsaa elämänsä aikana. Jokaisesta on tullut todella kuuliaisia, selväpäisiä ja monipuolisia käyttöhevosia moneen lajiin. Feelysting on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja tamma onkin ollut kysyttyä kaupparintamalla. Vielä hevonen asustaa samaisella tallilla, missä itse on syntynyt. Ei taida löytyä niin suurta summaa, että tämä hevonen kotia enään vaihtaisi, on se niin hienoja varsoja jättänyt. Rakenteellisesti Feelysting on ihanteellinen kilpahevosen runko. Jalat ovat terveet, kaviot vahvat. Terveystila ollut aina erinomainen, eikä varsoillekaan ole periytynyt mitään sairauksia. Feelysting on miellyttävä käsitellä ja hoitaa. Maastoon voi huoletta lähteä vaikka ilman satulaa, miksei jopa uintiretkelle!

ei. Maestoso GER, ruunikko 168cm korkea erilaisemmasta sukujuuresta tullut holsteinori. Juuret kiertävät ympäri maailmaa, tuoden yhteen mitä suurempia estetaitureita ja maittensa parhaimistoa. Maestoso GER on millenium ajanjakson suosituimpia ja käytetyimpiä oreja. Kilpailusuoritukset ovat 160cm rataesteiltä ja ori on periyttänyt jälkeläisilleen sporttityypin rakennetta, vahvaa takaosaa ja hyvää hyppytekniikkaa. Luonteeltaan Maestoso GER on oikea herrasmies, se ei kävele kenenkään ihmisen yli oli tilanne mikä tahansa, se osaa kunnioittaa. Maestoso GER on lihaksikas paketti, jolla on sopusuhtainen runko, pitkä loiva lautanen, hyvä säkä, pitkä lihaksikas kaula, hyvät ylälinjat ja selkeä sukupuoli ja rotuleima. Hevosen liike on tempoltaan tahdikasta, näyttävää, tasaista ja miellyttävä katsella sekä ratsastaa. Ajankuluessa eläköitynyt ruunikko on muuttunut aika massiiviseksi joka suunnasta, komealla tavalla. Nykyään Maestoso GER viettää eläkepäiviä Italiassa, eikä vastaanota enään tammoja. Ori on kantakirjattu toisella palkinnolla ja näyttelyissä niittänyt menestystä ja kunniaa ympäri maailmaa.

ee. Felioniella, musta 163cm yleisratsu, jonka omistaa nuori nainen, joka tuntuu olevan hukassa vähän itsensä kanssa. Felioniellalla kilpaillaan rataesteitä 120cm luokissa, kenttäkilpailuita helpoissa luokissa ja koulua helpossa A:ssa. Onni on, että hevonen on todella monipuolinen ja taitava ratsu, mutta harmillisesti hevosen kapasiteetti ja taidot riittäisi esteillä paljon korkeampiinkin luokkiin. Se vain ei omistajaa niin kiinnosta, koska hänen keskittyminen ja mielialat vaihtuvat niin nopeasti. Felioniella on tullut naiselle saksalaiselta todella taitavalta ja arvostetulta kouluttajalta. Jos olisi halunnut työstää hevosta vielä vähän eteenpäin, olisi kilpailuluokat aivan toisenlaiset kuin nyt. Felioniella on luonteeltaan ystävällinen, utelias, diiva mutta herkkä. Se saattaa säikähtää ihan mitä vain, jopa sellaisia mitä ihminen ei näe. Ei se muuta kuin säpsähdä, mutta silti. Rakenteelta tamma on pitkärunkoinen, yleiskatselmukselta sopivassa lihaksessa ja hyvässä kunnossa oleva puoliverinen, jonka liikkeet ovat tahdikkaat ja energiset. Jaloissa vennot vuohiset, vähän lyhyt sääri ja takaa liike ahdasta, edestä hieman kerivää mutta muuten erinomaista. Felioniella varsoi kaikkien yllätykseksi kaksois varsat, joista kumpikin selvisi hengissä. Myöhemmin eläkeiässä Felioniella varsoi vielä kaksi varsaa. Tamma menehtyi 25-vuotiaana suolikierteen takia omaan tarhaansa, vuotias varsa vieressä.



Jälkeläiset

♦ trak-o. Bad Company CTN s. 25.01.2011 emä. Chablish om. Sorel Ev-II
♦ trak-t. Moustache CTN s. 07.04.2013 emä. My Arweyna om. Welby
♦ vrh-t. Faína Sova s. 22.12.2015 emä. Fevrónija om. SissiP
♦ trak-o. Ikiw Egal s. 15.01.2016 emä. Into the Abyss om. Catia


Kilpailusuoritukset

» Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 131.17
» Nopeus ja kestävyys: 0.00
» Kuuliaisuus ja luonne: 141.06
» Tahti ja irtonaisuus: 0.00
» Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Esteratsastuksessa 272.23 op ( vt. 1 / 10 )
Kouluratsastuksessa 141.06 op ( vt. 0 )
★ Kilpaillut sijoituksia & porrastettuja kilpailuita.
★ Sijoituksia 51 - voittoja 4.

★ ERJ-laatuarvostelu 7/2017 - ERJ-I -- 8,5+40+20+20+15=103,5p.


pvm paikka jaos luokka sijoitus
25.03.2012 Pyrr Warmbloods ERJ 160cm 5/80
26.03.2012 Pyrr Warmbloods ERJ 160cm 3/80
29.03.2012 Wincare ERJ 160cm 3/30
03.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
03.04.2012 Koivuvaara ERJ 160cm 7/60
04.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 3/30
06.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
09.04.2012 Rivakka ERJ 160cm 2/38
11.04.2012 Rivakka ERJ 160cm 3/38
13.04.2012 Satulinna ERJ 160cm 4/40
15.04.2012 Pöllömetsä ERJ 160cm 6/60
16.04.2012 Callanley ERJ 160cm 4/30
16.04.2012 Callanley ERJ 160cm 3/30
16.04.2012 Wincare ERJ 160cm 1/30
17.04.2012 Hex Sporthorses ERJ 160cm 4/60
18.04.2012 Callanley ERJ 160cm 2/30
18.04.2012 Callanley ERJ 160cm 5/30
19.04.2012 Satulinna ERJ 160cm 2/40
20.04.2012 Wincare ERJ 160cm 4/30
22.04.2012 Satulinna ERJ 160cm 1/40
22.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 150cm 5/30
24.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
25.04.2012 Ashcroft Warmbloods ERJ 160cm 3/33
26.04.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 5/30
03.05.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 5/30
09.05.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 4/30
12.05.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 1/30
13.05.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 4/30
15.05.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 5/30
07.07.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 3/30
09.07.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 3/30
15.07.2012 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30
16.07.2012 Cirion Stud ERJ 160cm 4/30
16.07.2012 Cirion Stud ERJ 160cm 1/30
18.07.2012 Cirion Stud ERJ 160cm 2/30
21.07.2012 Cirion Stud ERJ 160cm 5/30
21.07.2012 Hex Sporthorses ERJ 160cm 5/60
21.07.2012 Hex Sporthorses ERJ 160cm 2/60
23.07.2012 Hex Sporthorses ERJ 160cm 7/60
23.07.2012 Cirion Stud ERJ 160cm 2/30
24.07.2012 Hex Sporthorses ERJ 160cm 2/60
24.07.2012 Praya Sporthorses ERJ 160cm 3/60
25.07.2012 Hex Sporthorses ERJ 160cm 5/60
25.07.2012 Cirion Stud ERJ 160cm 4/30
26.07.2012 Cirion Stud ERJ 160cm 3/30
04.08.2012 Wiesehain ERJ 160cm 2/30
05.08.2012 Wiesehain ERJ 160cm 3/30
08.08.2012 Takkura ERJ 160cm 5/40
09.08.2012 Escorant Trakehners ERJ 160cm 5/30
10.08.2012 Escorant Trakehners ERJ 160cm 1/30
11.08.2012 Escorant Trakehners ERJ 160cm 2/30


Valmennukset & päiväkirja


► 23.11.2013: Estevalmennus
Rice narskutteli ja velloi kuolaimia suussaan. Sillä tuntui olevan sellainen päivä, ettei oikein kiinnostus riitä. Olin veryttelemässä oria maneesissa, koska kohta olisi alkamassa Sarin valmennus. Maneesiin oli kasattu jo tRiceli, okseri, pysty ja kolmoissarja. Tämän hetken tunnelmat, olivat aika kylmät. Rice puri kuolaimeen jatkuvasti kiinni, se ei ollut mitenkään yhteistyökykyinen! Sari komensi meidät pääty-ympyrälle, joka jäi kyllä aika pieneksi, johtuen maneesissa olevista esteistä. Oikeaan kierrokseen kaikki meni hyvin mutta vasempaan sain tosissani tehdä töitä, että Rice antautuisi avuille. Hiljalleen hevonen alkoi rentoutumaan ja turha häslinki loppui. Aloitimme helpolla okserilla. Se toimi meidän lämmittelyesteenä. Sain pidettyä kovalla työllä hevosen avuilla ja tempon tasaisena. Ponnistus jäi usein turhan lähelle ja Sari kehotti nostamaan vauhtia. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, koska hevonen alkoi välittömästi nostaa päätänsä ja pureen jälleen kuolaimeen kiinni. Pienelle ympyrälle, hevonen takaisin hallintaan ja uusi yritys. Nyt alkoi sujumaan jo paremmin! Siirryimme isolle pääty-ympyrälle, johon oli rakennettu 130cm pystyeste. Ricellä ei ollut tämän kanssa ongelmia, mutta minä en meinannut saada hevosta pysymään asetettuna sisällepäin, joka oli todella outoa! Lopetimme puhtaaseen suoritukseen.

TRicelillä vauhtia oli ehkä vähän liikaakin ja ponnistus tapahtui turhan kaukaa. Hypystä tuli varsinainen loikka mutta pysyin hyvin hevosen kyydissä mukana. Kolmoissarja oli haastava näiden vauhdikkaiden pätkien jälkeen. Hevonen täytyi nyt saada todellakin koottua, hallintaan ja säilyttämään tempo. Käännöksessä jo Rice oli sitä mieltä, että ylitetään vesieste. Vauhtia oli aivan liikaa ja oikutteleva hevonen ei helpottanut asiaa yhtään! Pysäytin Ricen ja seisoimme hetken paikalla. Hengitin syvään, kokosin ohjat ja istuin syvälle satulaa. Nostin laukan hallitusti ja lähdin laukkaamaan kaviouraa ja kohti ensimmäistä sarjan estettä. Rice oli kuulolla, eikä se painanut ollenkaan kuolaimelle. Teimme täydellisen puhtaan suorituksen! Sari oli todella iloinen ja lopetimme valmennuksen tähän suoritukseen. Rice oli todella reipas lopussa ja olin itsekin tyytyväinen hevoseen ja jopa itseeni. Joskus on vain parempi pysähtyä ja jäädä puhaltelemaan ja hengittelemään. Keskittyy ja antaa vain mennä! Säheltämällä, kiukkuisena ja äkkipikaisena mistään ei tule mitään. Lopuksi teimme harjoituksia kaviouralla, pitkät sivut lisättyä ravia ja lyhyet sivut hallittua ja koottua ravia. Tämä venyttää hyvin hevosta. Tekee Ricelle todellakin hyvää, vaikka tänään illalla on tulossa hevoshieroja ja myös Rice on asiakkaana. Suurempia jumeja hevosella ei ole ollut, mutta näin kisakauden lähestyessä on hyvä tarkistaa tilanne. Sen tiedän, että Rice nauttii siitä aivan varmasti!


► 10.10.2013: Estevalmennus
Oli varhainen aamu, kun kävelin tallirakennusta kohti tyylikkäästi croksit jalassa. Olin unohtanut laittaa saappaat, mutta minkäs teet. Tänään oli sellainen aamu, että olisi vain voinut painaa tyynyn pääni päälle ja jäädä lämpöiseen makoilemaan. Muttakun ei vain voinut, koska olin todella fiksuna yksilönä sopinut aamulla kello yhdeksän valmennuksen. Huoh!

Rice seisoi iloisen oloisena karsinassaan, korvat tötteröllä. Hevonen ainakin oli hereillä, toisin kuin minä. Kävelin varustehuoneeseen ja nappasin sieltä varusteet mukaani. Laitoin orin käytävälle odottamaan, kun lähdin vielä hakemaan unohtamaani harjapakkia. Rice kaaputti hermostuneesti kaviollaan betonilattiaa. Reipas harjaus ja äkkiä käymään kotona vaihtamassa kengät, ja eikun varusteet niskaan ja menoksi!

Maneesi oli onneksi ihanan lämmin, ulkona oli jo pakkanen alkanut vaikuttamaan eikä kostealla ilmalla meinaa tarkenea lainkaan. Rice pärskytteli ja heitteli päätänsä. Valmentajani Sari saapui ja otin heti ohjat käteen. Aloitimme ympyrällä tekemällä asettamis ja kokoamis harjoitteita. Herättelimme hevosta avuille. Ihmeellistä kyllä, vasempaan pohkeeseen hevonen ei halunnut reagoida oikein mitenkään. Siinä menikin tovi, kun jouduin pienellä ympyrällä sitä asiaa hiomaan. Lopulta kun tuntui, että hevonen tuntui hyvälle ja oli selvästi kuulolla, aloitimme tRicelillä. Aluksi annoin aivan liikaa löysää ohjaa ja esteelle mentiin aika ryminällä. Ihme kyllä puomi ei pudonnut. Kokosin Riceä paremmin ja tein hallitumman lähestymisen. Vähän Rice meinasi vain kuolaimelle painaa. Kolmoissarja oli haastava ja sitä jouduimme harjoittelemaan muutamia kertoja. Ongelmani oli saada sopiva tempo ja tarkkuus työskentelyyn. Ricellä alkoi hiljalleen tunteet lämmetä. Saimme kuitenkin muutaman puhtaan suorituksen ja valmentaja Sari oli meihin tyytyväinen. Sain noottia omista tekemisistä, koska hevonen oli todella hyvä tänään. Mitä nyt loppua kohti hieman kuumeni.


► 02.08.-03.08.2013: Keskiaikaiskurssi & -markkinat

Perjantai 2.8

Tänään oli se päivä, jota pelkäsin ja samalla odotin innolla. Miksi aina suostun kaikkeen? Carbonin nuorin tallitytöistä oli lukenut ilmoituksen keskiaikaisesta ratsastuksesta, kuulemma sopisi minulle täydellisesti. Käyn nykyisin todella vähän missään virkistymässä ja teen pelkästään tallitöitä joka päivä. Nämä oli perusteet, miksi minun pitäisi osallistua kurssille, sehän tulee olemaan varmasti todella huippua! Koska tallityttöni on erinomainen puhumaan, aloitin miettimään kenet hevosen mukaan ottaisin. Melkein kaikki ovat herkkiä ja vaativia... Olisi kiva lähteä reissuun niin, ettei pois lähtiessä tarvitse hävetä silmiä päästään. Holsteinit olivat nyt poissa laskuista, joten jäljelle jäi estekonkarit. Lopulta päädyin kahteen vaihtoehtoon, joita jouduin arpomaan kaksi päivää kumman valitsen. Päätin lopulta ottaa mustan ritarini, Ricen Timmyn sijasta. Onhan se nyt hienoa että hevonen näyttää todelliselta yönritarilta kun sentään keskiaikaista ratsastusta lähdetään oppimaan! Aamu valkeni kirkkaana ja lämpöisenä, oli aika pistää tavarat pakettiin ja lähteä matkalle.

Matka sujui rauhallisesti hilpeässä tunnelmassa. Tilanteeni oli jotenkin jo huvittava, eikä hilpeydelle meinannut loppua tulla, kun kaarsin auton kohti linnaa. Mukulakivetyksellä oli ilkeä ajaa ja trailerissa Rice heräili selkeästi ryminään. Aukiolla näkyi muitakin trailereita, joten kaarroin heidän luokseen. Mikäli nämä muut olivat myös kurssilaisia, tunsin itseni hieman, sanotaanko että vanhaksi. Kaksi keskiaikaisesti pukeutunutta naista tuli luokseni ja tervehti minua iloisesti, he olivat Diamonte ja Ramona, kurssin ohjaajat. Joukosta puuttui vielä kaksi, joten heitä täytyisi vielä odotella hetki. Olen joko arka tai en muutenvain saa sanaa suustani. Kaikki puhelivat keskenään iloisesti, mutta minä tuijotin varpaitani ja mukulakivitystä. Yleensä olen puhelias, mutta nyt meni todellakin sormi suuhun. Tunnin odottelun jälkeen, loputkin saapuivat ja oli aika tutustua alueeseen.

Kaikki näytti todella vanhalta mutta jotenkin mystiseltä ja uniikilta. Aivankuin olisin saapunut toiselle planeetalle. Pihassa näkyi erilaisia kukka-asetelmia, hienoja patsaita ja veistoksia. Kissoja kulki välillä ohitsemme, uskon että tälläisellä alueella kissoille löytyy paljon työtehtäviä hiirijahdissa... Talli sijaitsi isossa kivisessä rakennuksessa, jonka sisätilat olivat avarat ja yllättävän siistit. Karsinan väliseinät eivät olleet kovin korkeat, joten voi olla mielenkiintoista majoittaa orit ja tammat keskenään tänne. "Käytävän perältä pääsee pienempään tallirakennukseen, jonne voidaan majoittaa orit tai tammat, kumpia nyt vähemmän onkaan". Noniin tuo tieto helpotti jo paljon. Kuvittelin jo valvovani yöt siinä pelossa, että Rice rymistelee karsinastaan tutustumaan lähemmin neitojen kanssa. Oli aika hakea tavarat autosta ja siirtyä itse linnaan tutustumaan majapaikkoihin. Linna oli valtava, en ikinä olisi voinut kuvitella että yöpyisin sellaisessa paikassa. Kaikki oli vanhaa, kaunista ja hienoa. Epätodellinen olo suorastaan. Meidän johdatettiin rappuset ylös. Edessä oli pitkä käytävä, jonka kummallakin puolella oli ovia. Saimme vapaasti valita huoneemme, joten tyydyin perimmäiseen huoneeseen. Huokaisin syvään astuessani ovesta sisään, näkymä oli huikea. Värikkäät kankaat ja kivinen seinä oli upean näköinen. Kaikki ne erikoiset koristeet ja miekat seinällä teki reissusta kokoajan todellisempaa. En ollutkaan unessa? Kyllä kotitallin tytöt olisi ihmeissään, kun näkisi tämän paikan. Ehkä heitä vielä harmittaa kun suostutteli minut tänne. Uskoisin että he olisivat rakastuneet paikkaan, yhtälailla kuin minäkin. Isosta ikkunasta näkyi kauas laitumille asti, jossa laidunsi yli kymmenen hevosen joukko. Laskin reppuni sängylle ja lähdin huoneesta takaisin alas aulaan. Kun tiloihin oli tutustuttu ja tavarat viety huoneisiin, meitä pyydettiin tuomaan hevoset ulos aukiolle ja esittelemään ne muille. Tuumasta toimeen!

Rice katsoi minua silmät suurena kun avasin takarampin. Ori peruutti rauhallisesti trailerista samalla tarkkaillen ympäristöään. Vaikka pihassa oli jo muutama hevonen, Rice pysyi rauhallisena. Porukkaan oli eksynyt pääasiassa puoliverirodun edustajia, todella rauhallisia yksiöitä. Kukaan ei nostanut meteliä mistään vaikka orit ja tammat olivat suhteellisen lähekkäin. Olimme viimeisenä esittelyssä. Pakko myöntää, että porukassa oli pari todella mielenkiintoista yksilöä. Eräs ori olisi kiinnostanut minua suuresti omalle tammalle, mutta nyt oli aika keskittyä muihin juttuihin kuin perus kilpa- ja siittolatallin pyörittämiseen. Rice sai muilta paljon kehuja komean ulkonäön takia. Ohjaajat veivät meidät talliin, jossa sovittelimme hyvän asumisjärjestelyn hevosille. Rice pääsi etuoven viereiseen ensimmäiseen karsinaan, hieman kauemmaksi muista. Olin tyytyväinen tähän. Maha oli murissut jo monta tuntia, joten oli helpottavaa kuulla päivällisen odottavan meitä. Olisiko ruoka jotain tavallista vai sekin keskiaikaista? Toivottavasti ei.

Todella nirso kuin olenkin, oli erittäin mielenkiintoista maistella ristiretkiläisten tuomia mausteita. Onneksi joukkoon oli sopinut perinteisesti perunaa ja pihvejä. Muuten olisin voinut harmitella reissua mahdollisen nälkäkuoleman takia. Ruokaillessamme oli mukavaa tutustua muihin kurssilaisiin ja ohjaajiin. Tunnelma oli iloinen mutta jännittynyt. Kaikille tämä oli täysin uusi kokemus ja kaikki jännitti hevostensa suhtautumista uusiin esineisiin ja asioihin. Vaikka kotona hevoset toimisivat moitteettomasti, nyt ollaan niin äärirajoilla uusissa tilanteissa. Rice on kuitenkin suhtautunut uuteen ja erilaiseen paikkaan todella hyvin, vaikka hieman arvelinkin kuinka meidän käy...

Pienen ruokalevon jälkeen oli aika lähteä satuloimaan hevosia ensimmäiselle ratsastustunnille. Jännitti todella paljon! Ori seisoi tyyneenä karsinassaan. Varusteiden tuttu kilinä sai orin hieman valpastumaan, se tiesi mitä oli edessä. Eipä uusi paikka hevosta kauheasti vaivannut, kun perinteiseen tapaansa taskuni tutkittiin hyvin, ettei mitään porkkanan tai leivänpalaa olisi jäänyt taskuun. Kaikki herkut kyllä huomataan! Varusteet saatu niskaan ja suojat jalkoihin laitettu, sitten ei muutakuin kohti kenttää. Pari ratsukkoa käveli jo kaviouraa pitkin kun saavuimme. Ohjaajat seisoivat kentän keskellä ja puhelivat toisilleen. Kiristin satulavyön ja nousin ratsaille. Kentän yhdessä kulmassa oli katos, jossa oli erilaisia välineitä. Haarniskat ja pitkät seipäät tunnistin esteiden lisäksi heti, mutta ämpäreissä oli erivärisiä kankaita. Jännitys sisälläni senkuin kasvoi, mitähän kaikkea me joudummekaan tekemään... Lopulta kaikki ratsukot oli saapunut kentälle. Ihailin yhtä holsteinoria, kunnes ohjaajat aloittivat tunnin. Tunnin tarkoituksena oli tutustua perinteiseen keskiaikaiseen ratsastukseen. Hevoset saavat totutella värikkäisiin viireihin ja lippuihin sekä haarniskoiden kilinään. Syvä henkäys. Se on menoa nyt! Tunti alkoi kuin tavallinen valmennus. Hevosia lämmiteltiin ja harjoiteltiin väistöjä. Diamonte kehoitti meitä yrittämään samoja asioita ohjat vain toisessa kädessä. Nyt painoavusta olisi apua ja onneksi Rice oli siihen hyvin tottunut. Alkuun ori ei kuunnellut mitään mitä tein, mutta lopulta sain väistöt sujumaan. Ravissa ei saanut enää keventää ja jalustimet pitivät olla pitkät. Miksi valitsin juuri sen hevosen, jonka ravissa on hirveää istua keventämättä? Voi kuinka takapuoli tulee olemaan kipeä illalla... Pompin satulassa kuin perunasäkki, ei voi mitään. Harjoitukset sujui kaikilta kohtuullisen hyvin, kunnes Ramona toi kentälle uusia esineitä. Kaksi hevosta laittoi komean shown pystyyn, kun haarniska raahattiin keskelle kenttää. Sitä ryminää Ricekin säpsähti ja mulkoili. Selvästikään hevoset eivät olisi halunneet tutustua peltikasaan. Kuljimme kaviouraa pitkin käynnissä, kun eripuolille kenttää pystytettiin lippuja ja viirejä lepattamaan. Kaksi ratsua ei halunnut mitenkään hyväksyä uusia asioita ja ratsastajilla oli todellinen työ saada hevosensa hallittua. Olin iloinen ettei oma orini pelännyt niin paljoa. Huomattavasti enemmän Rice tarkkaili ympäristöään ja kulki varovaisen jäykkänä. Kun haarniskaa liikautettiin, Rice kiinnitti kaiken huomion siihen ehkä hieman säpsähtäen. Toista oli kaksi muuta hevosta, jotka ei meinannut enää pysyä mitenkään hallinnassa. Tunnin lopuksi talutimme hevosia lippujen ja haarniskan vierestä ja annoimme rauhassa niiden haistella uusia esineitä. Kahden palokkaan hevosen omistajille pidettiin pieni keskustelu, varmasti turvallisuus syistä. Oli tämäkin kokemus! Ylpeys uhkusi sisältäni kun talutin oria takaisin talliin. Pelot olivat selvästi turhia ja toisaalta, kun asiaa miettii uudelleen, Rice oli täydellinen valinta tähän reissuun.

Illalla yhdeksältä oli aika nauttia tuhti iltapala porukalla. Päivän tapahtumista riitti puheenaihetta kaikille. Kello läheni jo puoltayötä, kun kaikki malttoivat siirtyä omiin huoneisiin. Kurssilaiset olivat kaikki todella mukavia ja ystävällisiä, joiden kanssa olisi viettänyt enemmänkin aikaa. Viikonloppu ei tuntunut enää ollenkaan pelottavalta. Kellokin oli jo niin paljon, ettei kotitallille kehdannut enää soittaa. Toivottavasti tytöt on pärjännyt laumani kanssa hyvin ja nauttinut minun töiden teosta tosissaan. Ehkä he vielä manaavat sitä, että olen täällä niinsanoitusti, lomailemassa. Melkein tuplatyöt ovat heitä kotona vastassa. Hyvällä mielellä menin valtavaan ja pehmoiseen sänkyyn loikoilemaan ja miettimään vielä päivän tapahtumia. Hieman jäseniä särki, kiitos Ricen epämukavan ravin.

Lauantai 3.8

Kello oli herättämässä kahdeksalta. Normaalisti uudessa paikassa unta saa hakemalla hakea, mutta nyt nukuin todella sikeästi. Oli todella hiljaista, mietin oliko muut edes vielä herännyt. Uusi päivä ja uudet kujeet, nyt suihkuun ja päivään valmistautuminen voi alkaa. Yhdeksältä aamupala odotti isossa salissa. Muita ei vielä näkynyt mutta nälkä pakotti minut ottamaan varaslähdön. Pöydässä oli vaikka minkälaista tarjolla, minä tyydyin salaattiin ja leipään. Ei kestänyt kauan, kunnes saliin alkoi saapumaan muita unisen näköisiä ihmisiä.

Kymmeneltä alkaisi ensimmäinen ratsastustunti, joten suuntasin kohti tallia. Rice hörähti hiljaa kun avasin oven. Hevoset oltiin jo ruokittu ja Rice vaikutti tyytyväiseltä. Olikohan aamutallintekijä antanut orilleni omenan, kun niin tyytyväiseltä näytti. Harjapakki karsinaan ja valmistautumaan koitokseen. Olinko liian aikasessa joka asiassa? Olin taas ensimmäinen liikkeellä ja silti tuntuu aina että kiire tulee. Muut selviävät yllättävän lyhyessä ajassa... Talliin asteli tutut ohjaajamme, jotka toivottelivat hyvät aamut ja kertoivat tulevasta tunnista. Ramona kiikutti tallin perältä meille rekvisiittaa tuntia varten. Meidän piti laittaa päällemme kevyt haarniska, joka sisältää kevyen kaavun, hanskat sekä metallisen rengaspaidan. Rice katsoi minua hölmistyneenä kun sain vaatteet niskaan. Vaatteet olivat kohtalaisen mukavan päällä. Mietitytti minkälaiset oltavat niillä ihmisillä oikeasti oli keskiajalla. Ei heillä varmastikaan näin kevyt varustus ollut. Se siitä mietintä hetkestä, olimme Ricen kanssa valmiita uuteen seikkailuun.

Tunnin alkuun teimme Diamonten ohjeilla alkuverryttelyn. Siinä samalla Ramona kantoi kentälle rekvisiittaa. Tutut kaksi säikkyjää jatkoivat perinteitään. Suorastaan ihmetytti, miksi he olivat valinneet tuollaiset hevoset keskiaikaiskurssille, jossa varmasti tehdään jotain muuta kuin hypitään pystyesteitä tai väännetään koulukiemuroita. No kukin tavallaan. Ainakin sain omasta ratsustani olla ylpeä. Ensimmäinen virallinen harjoitus oli oppia kurkottelemaan maahan ratsun selästä käsin vauhdissa. Rice katsahti minua kummissaan ensimmäisillä kurkottelu harjoituksilla. Lopulta hevonen oli välittämättä koko tilanteesta. Askellus lähti seilailemaan herkästi sille puolelle, kummalle kurkottelin. Vauhtia lisättiin omaan tahtiin mikä ratsukosta hyvältä tuntui. Laukassa Rice yritti hieman protestoida inhottavaa epätasapainoa selässään yllättävillä pyrähdyksillä. Satulassa pysyin onneksi, vaikkei kaukana tippuminen ollutkaan. Oria ratsastetaan muutenkin paljon painoavuilla eikä tämä harjoitus ollut selvästikään orille mieleinen. Tehtävä suoritettiin kuitenkin kunnialla. Kun homma sujui hyvin, meille annettiin kepit käteen. Sitä Rice kavahti jo enemmänkin, enkä aluksi meinannut saada Ramonan tarjoamaa keppiä. Rice väisteli keppiä vahvasti. Nousin ratsailta, otin kepin käteeni ja annoin Ricen haistella sitä kaikessa rauhassa. Ori korskui hermostuneesti mutta antoi nousta satulaansa keppi mukanani. Kahdelle arkajalalle oli turha keppiä edes yrittää tarjota kun muutenkin hevoset olivat valmiita hyppimään seinille. Heitä odottaisi tänään kevyt palaveri asiasta. Luulen että heille annetaan kurssille tallin omat hevoset, koska osallistumisesta ei tule noiden hevosten kanssa yhtikäs mitään. Kun lopulta Rice oli jotenkin hyväksynyt sivulla roikkuvan kepin, oli tarkoitus kokeilla osua matkan varrella oleviin tauluihin ja omenoihin. Ensimmäinen kerta meni täysin pieleen. Ori säikähti heilahtavaa keppiä ja kolahdusta sen verran että taulu jäi sekunissa kovin kauaksi meistä. Sama toistui vielä kahdeksan kertaa, kunnes tauluun osuin hyvin ja sain jopa omenoita tiputettua. Vartin harjoittelun jälkeen luulin jo tunnin olevan loppusuoralla, mutta mitähän vielä! Tilannetta ei ainakaan helpotetty yhtään, kun tarkoituksena oli noukkia maasta metallisia renkaita kepillä. Syvä huokaus ja taas mentiin. Rice ei keppiä enää niin paljon säikkynyt ja pari rengasta sainkin noukittua. Oli todella hyvä fiilis siitä! Ricestähan kuoriutuu oikea keskiajan toiminta hevonen, pienen totuttelun jälkeen. Ihailemani trakehnerori selviytyi tehtävistä hyvin, jopa paremmin kuin oma hevoseni. Ihailu sitä rautiasta hevosta kohtaan vain kasvoi entisestään. Loppuun saimme tehdä verryttelyt kuinka itse halusimmekaan. Diamonte muistutti meitä vielä tämän päiväisestä keskiaikaismarkkinoista. Sitä odotinkin mielenkiinnolla! Ensiksi pitää kuitenkin käydä lounaalla maistelemassa uusia makuja.

Linnan suurella aukiolla oli erilaisia kojuja pystytettynä. Torilla suurinosa ihmisistä kulki vanhoissa vaatteissa ja jotkut olivat ritarin asusteissa. Myyjät olivat tietenkin pukeutuneet asiaan kuuluvasti. Ei voinut kuin ihmetellä mitä kaikkea myynnissä olikaan. Erilaisia keskiaikaisia keittiö tarvikkeita, sota kirjoja, puukenkiä, hevosten tarvikkeita ja esittely kojuja. Oli todella vaikea ostaa mitään tulijaisiksi. Viimeisellä kojulla esiteltiin keskiaikaisia taisteluvälineitä, kirveitä, tikareita, pistimiä, miekkoja ja vaikka mitä ihmeellistä. Tunnelma oli iloinen ja lämmin. Kauempana näin hiekkaisen kentän, johon oli pystytetty värikkäitä lippuja. Arvasin heti mistä oli kyse, taistelu esityksestä. Väki alkoi hiljalleen siirtymään kenttää kohti ja minä seurasin perässä. Kolme ratsukkoa saapui kentälle täysissä varustuksissa, kaksi hieman kevyemmässä mutta yksi kantoi niskassaan raskaan näköistä haarniskaa. Hevoset olivat kookkaita ja rauhallisia. Ramona astui kentälle mikrofoni kädessä ja aloitti selostamisen. Hän osasi kertoa todella tarkasti mitä aikoinaan on tapahtunut ja miksi. Haarniskainen ratsukko siirtyi sivummalle seisomaan kun kaksi muuta valmistautui omaan esitykseensä. Heille annettiin pitkät kepit, joita yllättävä kyllä, hevoset eivät säikkyneet yhtään. Toinen ratsukko pitkän aidan toiselle puolelle ja toinen toiselle, sitten mentiin! Ratsukot nostivat vauhdikkaan laukan ja pam! Säikähdin itse todella paljon, kun toinen ratsukoista mätkähti hevosensa selästä hiekkaan. Hevonen hidasti heti vauhtia kun ratsastaja oli tippunut ja lopulta pysähtyi odottamaan. Hurjan näköistähän se oli! Kyllä tämä matka on kuin yksi elämys. Tämmöistä ei moni pääse näkemään ja kokemaan. Esityksen jälkeen kävin vielä kiertelemässä kojuja. En raaskinut lähteä kotiin tyhjin käsin, joten ostin pieniä koriste-esineitä tuliaisiksi tytöille. Ricelle halusin ostaa muistoksi hevosen päähän laitettavan keltavioletin "maskin". Yllätyin iloisesti kun huomsin kojun, jossa oli myynnissä suosikki ruokaani, lohikeittoa! Tarjolla olisi ollut myös nokkoskeittoa ja savulohta, mutta kipollinen lohikeittoa teki päivästä vielä paremman! Oli aika viedä ostokset omaan huoneeseen ja valmistua jo seuraavaan koitokseen.

Seurueemme saapui kentälle, missä aikaisemmin saimme ihailla markkinoiden turnajais näytöstä. Tavarat oli siivottu ja tilalle tuotu vaikka mitä, vain meitä varten. Oli aseiden käsittelyn oppimisen aika. Diamonte selosti meille tarkkaan mitä tulemme tekemään. Selvisi heti, että minun kutsumalla kepillä oli virallinenkin nimi, peitsi. Saimme puiset miekat käsiin ja aloimme harjoittamaan lyönti tekniikoita heinäpaaleihin. Tämä oli hauskaa agression purkausta! Hymy oli todella kaukana kun eteemme tuotiin oikeat miekat. Se painoi huomattavasti enemmän kuin perus puinen miekka. Onneksi saimme helpon tehtävän - pilkkoa miekalla omenoita. Salilla käyntiä olisi voinut harjoittaa enemmän, koska tämä menee virallisen urheilusuorituksen piikkiin. Kyllä ne omenat kivasti halkeili vähitellen mutta helppoa se ei ollut! Huikasin kun miekat sai palauttaa. Ramona ojensi meille seuraavaan harjoitteluun peitsit. Diamonte kertoi meille peitsien käytöstä ja turnajaisten säännöistä. Peitsillä oli tarkoitus osua vastustajan kilpeen ja tiputtaa tämä hevosensa selästä. Lisäpisteitä sai jos peitsi meni rikki. Oli helpottavaa kuulla ettei turnajaisten tarkoituksena ollut tappaa vastustajaa. Turnajaiset oli enemmänkin näytöspohjainen tapahtuma. Tämä oli todella mielenkiintoinen kaksituntinen opetus. Käsitys keskiajan asioista selvisi aina enemmän ja tilannetta hauskuutti käytännön asiat.

Päivällisellä oli tuliaisia markkinoilta. Voi miten ihanaa, kun sitä herkullista lohikeittoakin oltiin saatu pöytään! Kauhasin ison annoksen lautaselleni. Muut halusivat antaa makuaisteilleen uusia nautintoja maistelemalla erilaisia mausteita ja ruoka-aineita. Koska olin nirso, tyydyin ihanaan lohikeittoon ja sämpylään. Ratsastustunti alkaisi puolentunnin kuluttua, joten lähdin kävelemään tallia kohti maha pinkeenä.

Rice oli ihana itsensä eli taskuvaras. Hevonen ei ollut vieläkään muuttunut vaikka kaikkea uutta on kerennyt jo tapahtumaan. Heinät oli jo syöty ja oli aika päästä taas kokeilemaan uusia juttuja. Pieni arvaus minulla oli, mitä tunnilla tehtäisiin. Varustin hevosen ja lähdin kentälle. Arvaukseni osui nappiin, käsittelemme miekkaa ratsain. Meidän oltiin jaettu kolmeen pienempään ryhmään, jotta pääsimme varmasti kokeilemaan raskaan miekan käyttöä. Diamonte toimi meidän tunnin ohjaajana. Tehtävä ei todellakaan ollut helppo! Vaikka Rice ei miekkaa juuri pelännyt, minulla oli täysityö saada pidettyä itseni satulassa. Heiveröinen tyttö valahtaa herkästi satulasta niin raskaan miekan painosta. Osuin kuitenkin hedelmiin! Oikeastaan meidän kaikki ryhmän ratsukot pärjäsivät näinkin raskaassa tehtävässä mainiosti. Seuraavaksi meille annettiin keppi eli hienolla nimellä peitsi. Ricelle tämä oli jo tuttu kapistus. Rice kulki nätisti suoraan vaikka paino siirtyi väkisinkin enemmän vasemmalle puolelle. Laukassa ori meinasi lähteä vasemmalle hiljalleen mutta sain tilanteet aina hyvin korjattua. Diamonte tiedusteli, että haluaisimmeko tulta kehiin. Hänellä olisi soihtuja mukana jos vain uskallamme kantaa sellaista satulassa. Kuulosti kivalta! En tiedä miten Rice suhtautuisi tuleen ja savuun, eli nyt vain kokeilemaan. Laskeuduin satulasta ja otin palavan soihdun käteen. Rice mulkoili liekkiä hieman pelokkaana eikä todella halunnut tehdä sen kanssa tuttavuutta. Siirryin varovasti satulan viereen eikä ori päästänyt katsettaan pois liekistä. Pyörähdin hevosen ympäri vielä varmuudeksi ja ori pysyi paikoillaan. Nousin rauhallisesti satulaan ja näin Ricen silmän edelleenkin tarkkaillen soihtua. Muut kävelivät jo soihdut kädessä kaviouralla. Painoin kantapäät orin kylkeen ja Rice lähti kävelemään. Se vilkuili soihtua joka oli oikeassa kädessäni. Hevosesta uhkui epävarmuus mutta silti varmuus ja rauhallisuus vei voiton. Tehtävät suoritettu jälleen kerran kunnialla loppuun! Tallissa annoin Ricelle kolme omenaa ja kaksi porkkanaa palkkiona hienosti tehdystä työstä. Viihdyin tallissa melkein tunnin. Oli todella upea fiilis tästä koko reissusta ja halusin harjailla ja jutustella Ricen kanssa orin rouskuttaessa iltaheiniään. Iltapala oli kymmeneltä, joten minun piti jo alkaa kiirehtimään jos en haluaisi mennä nukkumaan tyhjällä mahalla.


► 26.07.2013: Estevalmennus, valmentajana raza.
Rice olikin minulle aivan uusi tuttavuus. Olimme orin omistajan kanssa puhelimessa jutelleet toiveista valmennukseen liittyen. Olitte verryyttelemässä ulkokentällä kun saavuin paikalle. Ori ravaili rennosti kantaen hyvin itsensä, takapää alla ja nätisti kuulolla. Kasailin kentälle muutaman pystyn, tRicelin ja yhden kahden esteen sarjan. Aloititte tehden siirtymisiä, joilla varmistettiin että Rice on hereillä ja varmasti kuulolla. Rice oli selvästi hyvällä tuulella ja säästi ratsastajansa hermoja selvästi. Ori reagoi apuihisi nopeasti, joten olimme valmiit aloittamaan. Jäitte laukassa pääty-ympyrälle hypäten pientä pystyä. Tarkoitus oli saada hevonen pysymään asetettuna sisälle päin koko tehtävän ajan. Onnistuitte tässä hyvin. Otitte muutamia lämmittelyhyppyjä myös tRicelillä. Sait ratsastaa oria reilusti eteen, se selkeästi helposti kasaa itsensä ja menee enemmän ylös kun eteenpäin. On hyvä saada se kuulolle heti alku tunnista, ja ratsastettua kunnolla eteen. Sinulla oli välillä ongelmia, kun pidit turhan tiukasti vasemmasta ohjasta kiinni. Kädet tulee olla hyvällä tuntumalla, ei toispuoleisesti. TRicelillä sait orin hyvin venytettyä ja hypyt oliva puhtaita ja siistejä. Sarjalle lähestymiset onnistuivat hienosti, sait orin keskelle estettä ja ponnistuskohtakin löytyi hyvin. Teitte vielä muutamia laukanvaihtoja pystyn päällä, ratsastaen kahdeksikkoa. Lopuksi tulitte radan, joka sujui oikein hyvin kun olit saanut Riceen vauhtia mukavasti. OIkein näyttävä ja kehityskelpoinen ratsukko olette! Pientä parannettavaa on ratsastajalla käsien tasaisuudessa ja istunnan ryhdikkyydessä. Hevonen oli todella upea tänään!


► 25.07.2013: Kaikkeen minä suostunkaan!
Olen siis ilmeisesti lähdössä Uuteen-Seelantiin keskikaikaiskurssille viikonlopuksi Ricen kanssa! Kiitos ihanan tallityttöni Eibritin, jonka mielestä teen liikaa töitä enkä tee mitää kivaa nykyään. Koska tyttö on erittäin hyvä puhumaan, reissu varattu ja täältä tullaan. Oli vaikea valita hevonen matkaan mukaan. Holsteinit olivat kaikki liian vilkkaita ja meneviä, joten jäljelle pohdintaan jäi Rice ja Timmy. Lopulta päädyin mustaan ritariini...