:: Hornanhovi | virtuaalitalli ::
Snillin Huntukeisarinna

     

Nimi Snillin Huntukeisarinna Syntymäaika 01.02.2016 > 10v
Rotu Suomenhevonen Rekisterinumero VH16-018-0436
Sukupuoli Tamma Kasv / Ex-om. Snilli / matty
Säkäkorkeus, väri 168cm, rautias Omistaja Sorel (VRL-00884)
Painotuslaji Yleispainotus Kotitalli Hornanhovi
Kilpailutaso He B / 120cm / helppo Meriitit KTK-III, ERJ-I, SLA-I
ikääntyy satunnaisesti     -     lopettanut kilpailemisen, siitoskäytössä

Sinnalla on vähän hassu nimi. Se tuli kuin vahingossa kun yritin miettiä sopivaa nimeä kohti Snillin tallia ajellessani. Radiossa puhuttiin Jenni Vartiaisesta, tai lähinnä artistin pukeutumisesta. Juontaja sanoi, että onhan se vähän sellainen huntukeisari, ja mä meinasin ajaa ojaan kun hehkulamppu pään päällä syttyi niin lujaa. Huntukeisarinna, sehän olisi täydellinen kombo isää ja äitiä. Rystyset valkeina yritin pitäytyä nopeusrajoitusten mukaisen vauhdin ja toivoin, että Meeri antaisi siunauksensa mun erityhmälle nimi-idealle. Eihän sille tarvinut kertoa sen syntyperää...

Mutta Sinna itse ei ole oikein huntukeisarinnaan helposti liitettäviä mielikuvia vastaava otus. Eikä oikein Jenni Vartiaistakaan. Sinna on reipas ja rempseä eikä se aina muista pysähtyä ajattelemaan. Se ei ole herkkä sielu eikä ota oikein mitään henkilökohtaisesti. Kerran kökötin keskellä kenttää pitäen jöötä pääty-ympyrällä Kollilla työskentelevälle Sallille, ja Tomi laittoi jalustimia Sinnan selässä. Tamma oli sitten lähtenyt harhailemaan kohti mua, ja just samaan aikaan mä päätin heilauttaa kouluraippaa oikein potetiaalisesti jos Kolli vaikka äkkäisi äänestä, että nyt saisi liikkua vähän reippahammin. Läväytin sitten raipalla mun selän taakse hiipinyttä tammaa melkein naamalle. Sinna näytti ehkä nanosekunnin ajan järkyttyneeltä ja keskittyi sitten tyytyväisenä kerjäämään rapsutuksia. Että sellainen suomenhevonen.

Leppoisan luonteensa lisäksi Sinna on ratsunakin ihan passeli! Se on isokokoinen kuten isänsä, mutta rakenteensa puolesta kevyt kuin mikä. Tamma on sporttisen virtaviivainen ja liikkuu ihan omalla moottorilla niin eteen kuin taaksekin eikä sitä tarvitse ikinä jäädä kiskomaan tai potkimaan. Niin kevyt se on kädelle ja reaktiivinen pohkeelle. Sinnan askeleet ovat elastiset eikä sitten yhtään maahansidotut, ja siksi onkin harmi, että rautias ei ole mikään erikoislahjakas kouluratsuna.

Kaikki muut ominaisuudet sen kohdalla voi kyllä rastittaa, mutta kokoaminen ja niinkutsuttu paketSinna liikkuminen ovat energiselle tammalle vaikeita asioita. Se kulkee mieluummin vähän korkeammassa muodossa eikä niinkään ymmärrä esimerkiksi työskentelymuodon päälle. Mutta tasollaan, helpon B:n radoilla, se toimii juuri loistavasti: väistöt menevät vaikka väärinpäin silmät kiinni, keskiaskellajit ovat sopivan näyttäviä, vastalaukka nousee ja pysyy ongelmitta, siirtymiset suoritetaan nätisti ilman turhia viiveitä... Koulupapereiden alakerta näyttäkin aina positiiviselta, sen verran nätisti Sinna kuitenkin liikkuu kouluradalla väläytellen aina lennokkaimpia askeleitaan kunnolla takaa työntäen korvat nätisti ratsastajaa kuunnellen.

Esteradoilla Sinna on aika skarpisti! Se on yleensäkin hyvä keskittymään ja kuunteleekin ratsastajaa aina ihan sataprosenttisesti, mutta esteillä taitaa keskittymiskyky ja kuuntelu nousta ainakin 110-prosenttiseksi. Vaikka tammalla on omaakin estesilmää, se antaa aina ratsastajan tehdä viimeisen päätöksen niin teistä kuin ponnistuspaikoistakin—siinä mielessä Sinna on loistava opettaja jos haluaa itse oppia näkemään ne parhaat paikat. Ketterä hevonen kyllä paikkaa vaikka ponnistus lähtisikin liian läheltä tai liian kaukaa, niin valtavasti ponnistusvoimaa sillä on.

Sinna on ehdottomasti meidän tasokkain estehevonen, jonka kanssa on kotitreeneissä menty myös 130-tehtäviä. Sillä tuntuu olevan kaikki kohdillaan: hyvä pää ja hyvät hermot, loistava estesilmä, ketterät liikkeet, hyvä tekniikka, varovaiset jalat... Yleensä jos Sinnan kanssa mokaa niin se on kyllä täysin ratsastajan mokaa. Tamma nimittäin tekee radoilla kaikkensa pysyäkseen irti puomeista ja se varmasti hyppäisi esteen vaikka takaperin jos ratsastaja niin pyytäisi!

luonteesta kiitos matty!


i. Tiilikan Tattikeisarish, rt, 170cm
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, YLA1, SV-I
ii. Valkoosin Viehekesh, rt, 165cm
ERJ-II
iii. Vinhan Vihuri
iie. Terra
ie. Ikihelmish, trt, 150cm
KRJ-II, KERJ-II, SLA-II, YLA2
iei. Tummanne
iee. Ruohosuon Annikki
e. Moon Hehkutarsh, prt, 160cm
ERJ-I
ei. Myrskyherran Oskush, prt, 160cm
KTK-III, ERJ-I, SLA-II, YLA2
eii. Vaahteramäen Eemil
eie. Myrsky-Elli
ee. Helmiinash, prt, 165cm
ERJ-I, SLA-I, YLA2
eei. Helmen Ritari
eee. Haavetar


sh t. Kärmeniemen Hippakeisarinna s. 19.07.2016 isä. Taikakuun Hugo om. Tatti
sh o. Kärmenniemen Jenkkikeisari s. 02.02.2017 isä. Taikakuun Hugo om. Satu
sh o. Huvin Merkkuuri s. 17.07.2017 isä. Jukolan Matruusi om. Milja Ch, KTK-II, SV-I


Kilpailutulokset



NJ-näyttelyt:
07.02.2017: Huvitus - irtoSERT -- pt. Siiri K.
13.03.2017: Susiraja - irtoSERT -- pt. Jannica
29.04.2017: Hervanta - irtoSERT -- pt. Kati

Muu menestys:
★ Suomenhevosten KTK 6/2017 - KTK-III -- 17+16+17+16=66p.
★ ERJ:n laatuarvostelu 6/2018 - ERJ-I -- 5,5+40+25+20+10,5=101p.
★ Sh laatuarvostelu 9/2018 - SLA-I -- 12(3-2-3-4)+22+25+20+17=96p.


♦ ERJ:n esteratsastuskilpailut (44)
20.03.17 ERJ 120 cm: 4/40
18.03.17 ERJ 110 cm: 5/30
17.03.17 ERJ 110 cm: 4/30
16.03.17 ERJ 110 cm: 2/30
15.03.17 ERJ 120 cm: 2/40
14.03.17 ERJ 120 cm: 5/25
14.03.17 ERJ 120 cm: 5/40
13.03.17 ERJ 110 cm: 2/30
13.03.17 ERJ 120 cm: 2/40
12.03.17 ERJ 120 cm: 2/40
09.03.17 ERJ 120 cm: 6/40
09.03.17 ERJ 120 cm: 1/25
09.03.17 ERJ 120 cm: 6/40
09.03.17 ERJ 110 cm: 1/30
08.03.17 ERJ 120 cm: 2/40
07.03.17 ERJ 120 cm: 3/40
02.03.17 ERJ 110 cm: 4/35
01.03.17 ERJ 120 cm: 2/40
27.02.17 ERJ 120 cm: 4/41
25.02.17 ERJ 120 cm: 4/30
24.02.17 ERJ 120 cm: 2/30
21.02.17 ERJ 120 cm: 2/30
19.02.17 ERJ 100 cm: 1/30
13.02.17 ERJ 120 cm: 2/30
13.02.17 ERJ 100 cm: 4/30
12.02.17 ERJ 120 cm: 5/30
12.02.17 ERJ 100 cm: 1/30
11.02.17 ERJ 100 cm: 2/30
09.02.17 ERJ 80 cm: 1/30
05.02.17 ERJ 80 cm: 2/30
01.02.17 ERJ 80 cm: 5/30
31.01.17 ERJ 80 cm: 5/30
31.01.17 ERJ 80 cm: 2/30
28.07.16 ERJ 100 cm: 5/30
25.07.16 ERJ 100 cm: 4/40
24.07.16 ERJ 100 cm: 5/30
22.07.16 ERJ 100 cm: 5/30
16.07.16 ERJ 100 cm: 2/40
14.07.16 ERJ 90 cm: 5/26
14.07.16 ERJ 100 cm: 1/40
12.07.16 ERJ 100 cm: 4/40
11.07.16 ERJ 100 cm: 1/40
18.03.16 ERJ 100 cm: 6/40
12.03.16 ERJ 100 cm: 2/40
♦ KRJ:n kouluratsastuskilpailut (42)
13.02.2017: Fiktio - He C -- 5/38
20.02.2017: Fiktio - He C -- 1/38
20.02.2017: Rósgarður - He B -- 5/88
03.03.2017: Fiktio - He B -- 5/40
16.03.2017: KK Stewart - He B -- 1/100
17.03.2017: KK Stewart - He B -- 9/100
18.03.2017: KK Stewart - He B -- 9/100
20.03.2017: KK Stewart - He B -- 3/100
31.03.2017: KRJ-Cup - He C -- 9/250
02.05.2017: Kärmeniemi - He B -- 4/69
05.05.2017: Kärmeniemi - He C -- 7/50
03.07.2017: Salpicar - He C -- 3/30
12.07.2017: Koistila - He B -- 2/30
13.07.2017: Cadogan - He B -- 3/30
14.07.2017: Cadogan - He B -- 5/30
14.07.2017: Koistila - He B -- 5/30
17.07.2017: Cadogan - He B -- 3/30
18.07.2017: Koistila - He B -- 5/30
20.07.2017: Koistila - He B -- 5/30
25.07.2017: Cadogan - He B -- 2/30
06.09.2017: Härdelli - He B -- 4/30
09.09.2017: Härdelli - He B -- 5/30
10.09.2017: Härdelli - He B -- 2/30
10.09.2017: Härdelli - He B -- 4/30
15.09.2017: Härdelli - He B -- 1/30
16.09.2017: Härdelli - He B -- 4/30
17.09.2017: Härdelli - He B -- 2/30
22.09.2017: Härdelli - He B -- 4/30
23.09.2017: Härdelli - He B -- 5/30
30.09.2017: Härdelli - He B -- 5/30
31.08.2017: KRJ-Cup - He B -- 8/192
01.01.2018: Mörkövaara - He B -- 4/30
08.01.2018: Mörkövaara - He B -- 3/30
11.01.2018: Mörkövaara - He B -- 3/30
14.01.2018: Mörkövaara - He B -- 5/30
16.01.2018: Mörkövaara - He B -- 2/30
18.01.2018: Mörkövaara - He B -- 5/30
20.01.2018: Mörkövaara - He B -- 3/30
26.01.2018: Mörkövaara - He B -- 2/30
27.01.2018: Mörkövaara - He B -- 2/30
29.01.2018: Mörkövaara - He B -- 4/30
30.01.2018: Mörkövaara - He B -- 2/30
♦ KERJ:n kenttäratsastuskilpailut (40)
09.04.17 KERJ helppo: 3/40
19.03.17 KERJ helppo: 2/30
18.03.17 KERJ helppo: 4/40
13.03.17 KERJ helppo: 3/40
08.08.16 KERJ helppo: 1/30
08.08.16 KERJ helppo: 5/40
04.08.16 KERJ helppo: 4/30
03.08.16 KERJ helppo: 1/40
03.08.16 KERJ helppo: 3/30
30.07.16 KERJ helppo: 1/40
29.07.16 KERJ helppo: 4/40
27.07.16 KERJ helppo: 2/30
24.07.16 KERJ helppo: 6/40
13.07.16 KERJ helppo: 3/30
28.05.16 KERJ helppo: 3/40
26.05.16 KERJ helppo: 6/40
22.05.16 KERJ helppo: 6/40
09.05.16 KERJ helppo: 3/30
07.05.16 KERJ helppo: 2/30
06.05.16 KERJ helppo: 3/30
03.05.16 KERJ helppo: 5/30
02.05.16 KERJ helppo: 4/30
01.05.16 KERJ helppo: 2/30
01.05.16 KERJ helppo: 3/30
18.03.16 KERJ helppo: 4/30
15.03.16 KERJ helppo: 2/30
15.03.16 KERJ helppo: 4/30
11.03.16 KERJ helppo: 5/30
11.03.16 KERJ helppo: 4/30
08.03.16 KERJ helppo: 3/29
07.03.16 KERJ helppo: 6/50
07.03.16 KERJ helppo: 4/30
06.03.16 KERJ helppo: 6/50
05.03.16 KERJ helppo: 3/30
04.03.16 KERJ helppo: 2/30
03.03.16 KERJ helppo: 1/30
01.03.16 KERJ helppo: 3/29
29.02.16 KERJ helppo: 5/30
27.02.16 KERJ helppo: 1/30
23.02.16 KERJ helppo: 5/30
♦ VVJ:n valjakkoajokilpailut (8)
01.09.2017: Escorant - noviisi -- 1/21
04.09.2017: Koistila - noviisi -- 3/30
08.09.2017: Koistila - noviisi -- 5/30
13.09.2017: Hengenvaara - noviisi -- 6/100
14.09.2017: Escorant - noviisi -- 3/30
18.09.2017: Escorant - noviisi -- 3/21
26.09.2017: Hengenvaara - noviisi -- 9/100
30.09.2017: Hengenvaara - noviisi -- 2/100


Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Julia J. (VRL-05810)

Luoja mitä #sdf!?* …, ajattelin vihaisena tuijottaessani kädet puuskassa auton ikkunasta ulos ja valuessani entistä syvemmälle auton penkkiä vasten nähdessäni lähestyvät hevostarhat ja joksikin miksi lie, sanonko miksi kutsutun tilan päärakennukset. Nuorisokodin ohjaaja, Minna, oli pakottanut minut tälle jollekin typerälle hevoskurssille, vaikka olin sanonut moneen kertaan, etten edes tykännyt hevosista. Nehän haisivat ja olivat isoja ja purivat ja potkivat … Nielaisin hermostuneena ja mulkaisin Minnaa, kun tämä väläytti minulle leveän hymyn taustapeilin kautta tekopirteänä iloiten ”perillä ollaan!”. Olisin jäänyt istumaan autoon, ellei Minna olisi viittonut minua suurielkeisesti ulos, käteltyään jotain punapäätä tallipihalla. Nousin lopulta hampaita kiristellen autosta ulos ja en ollut ensi alkuun näkevinäni Minkaksi esittäytyneen naisen kättelyyn ojennettua kättä vaan tuijotin sen sijaan itsepintaisesti toiseen suuntaan, samalla kun kuuntelin Minnan vaivautunutta naurua ja yritystä esitellä minut tallinomistajalle. ”En.”, mumisin kuitenkin lopulta, kun Minka kysyi olinko ennen ollut hevosten kanssa tekemisissä. Se ei kuitenkaan vaikuttanut haittaavan, sillä punapää viittoi meidät saman tien mukaansa lähtien esittelemään meille tallitiluksia jutustellen pääasiassa Minnan kanssa, minun seuratessani kaksikkoa vastahakoisesti kiviä kengänkärjilläni potkiskellen.

”Siskoni, Vilma, on tallissa varmaan harjaamassa meidän Sinna-tammaa, ajateltiin siis, jos sinäkin, Julia, haluaisit harjata sitä vähän. Sinna on ihan yhtä kiltti kuin tuo Rusina äsken.”, Minka ehdotti johdattaessaan meidät sisälle tallinovista. Aloin taas hermoilla, en minä tiennyt mitään hevosen hoitamisesta ja tuoko se oli, kamalan iso…, silmäilin epäluuloisesti käytävällä seisovaa valkoharjaista tammaa, enkä aluksi edes huomannut hevosen vierellä puuhailevaa toista punapäätä, Vilmako hänen nimensä oli. ”Moikka Vilma, tässä on Julia, hän tuli tutustumaan hevosiin.”, Minka hoiti onneksi puhumisen minun puolestani ja kohtasin toisen naisen katseen, silmäilimme toisiamme varmaan molemmat yhtä varautuneesti. Siristin silmiäni, en itse ollut valinnut tulla tänne, mutta samassa sisäisen monologini keskeytti se, että Minka ojensi minulle jonkun harjantapaisen. ”Se on pölyharja. Katso miten Vilma tekee, niin voit tehdä perästä samalla tavalla. Ja mene vaan ihan lähemmäs, Sinna vaan yleensä torkkuu harjatessa.”, selostus jatkui ja ennen kuin huomasinkaan, tajusin seisovani lähempänä hevosta kuin koskaan. Nielaisten vilkaisin epävarmasti Vilmaa ja hänen tapaansa pyörittää harjaa hevosen karvalla. Lopulta kohotin käteni ja painoin harjan varovasti tamman kaulaa vasten, samalla sen päätä tiukasti silmällä pitäen, entäs jos se hermostuisi kuitenkin. ”Hyvä, nyt vaan painat vähän lujempaa.”, Minka kehotti ja kun huomasin, ettei Sinnan silmät edes avautuneet, aloin lopulta harjata tammaa hieman itsevarmemmin ottein. ”Onko sillä joku vika jalassa?”, kysymys karkasi huuliltani ennen kuin ehdin miettiä asiaa sen enempää, kiinnitettyäni huomiota siihen, että yksi tamman kavioista lepäsi oudossa kulmassa tallin sementtilattiaa vasten. ”Ei, se vaan lepuuttaa takastaan eli se on merkki siitä, että hevonen nauttii ja tuntee olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi.”, Vilma avasi ensimmäisen kerran suunsa. Hymähdin, hyvä että toinen meistä tunsi olonsa sellaiseksi. Silti huomasin rentoutuvani itsekin ja hymyilin sisäisesti sille ajatukselle, että näin iso eläin luotti muka minuun. Hölmö eläin, sehän oli paljon isompi ja vahvempi, ei sen tarvitsi uskoa mitään mitä minä sille sanoisin tai näyttäisin.


Päiväkirjamerkintä

Kurainen ja märkä syksy on aiheuttanut paljon harmia ja vaivaa meille tallilaisille. Tarhat meinaavat olla todella kuraisia, hevoset kiukuttelee ja uutukaisena eilen meille muuttanut piekkari tamma Katinkontti, meinaa aiheuttaa lisää harmaita hiuksia. Sinna on osoittanut muille hevosille, että hänen paikkansa on hierarkian kärjessä. Ryhmän johtajana toiminut suomenhevostamma Sinna ei helposti luovu paikastaan, mitä se on varjellut jo monet vuodet. Onneksi hevoset ovat pääosin kengättä, mitä nyt muutamalla on vielä kengät, jotka viimeisiin kilpailuihin on starttaamassa. Sinnaksi kutsuttu tamma joutuu luultavasti vaihtamaan laidunkavereita muutamaan kertaan, että sopiva porukka saadaan koottua. Yleisilme Sinnasta on todella lempeä ja kiva, miksi siitä kuitenkin muuttuu varsinainen beast in black?

Karsinassa Sinna on hieman levoton, varovainen ja tarkkaileva. Kolinat ja ihmisten hälinä herättää mielenkiinnon ja muille hevosille täytyy päästä puhahtamaan kaltereiden läpi. Vaikka hevonen on hyvästä kodista tullut, ei ole kenelläkään meidän hevosista kestänyt näin kauan sopeutuminen. Yleensä seuraavana päivänä kaikki on tasaantunut, mutta ei tässä tapauksessa. Kävelin Sinnan karsinan luokse ja ujutin käden kaltereiden välistä karsinaan. Tamma nuuhki kättäni ja yritti huulella hamuilla mahdollista herkkua. Pelastin nahkani ja vedin käden pois ja avasin oven. Olin ajatellut tutustua tammaan paremmin - eli aloitan perus harjauksella ja myöhemmin lähden taluttamaan tammaa maneesiin. Sinna astelehti levottomasti kun harjasin sen kaulaa. Heti alkumetreistä lähtien aistin, ettei Sinna tiennyt, mitä se tekisi tilanteessa. Yritin rauhallisesti puhumalla saada tamman rauhoittumaan ja liikehdin tasaisen rauhallisesti. Palkitsin hevosta aina pitkällä ulospäin hengityksellä ja matalalla äänellä sanoen "hyvä". Se tuntui tehoavan, koska jalat asettuivat paikoilleen ja pää laskeutui vähän alemmas.

Kun olin saanut Sinnan harjattua, lähdin viemään sitä kohti maneesia. Tällä hetkellä siellä ei ollut ketään, joten saimme rauhassa tutustua toisiimme. Sinnan askel oli kiireistä. Yritin riimun-narua heiluttelemalla saada hevosen pysymään takanani. Muutaman kerran tamma säpsähti maneesin peilissä liikkuvaa peilikuvaansa. Ehkä olisi hyvä antaa tamman vähän irroitella. Päästin riimun-narun irti. Sinna katsoi minua vähän hölmönä, lähti kävelemään muutaman askeleen sivulle, kunnes jokin vain naksahti ja hevonen lähti sellaista kyytiä painelemaan toiseen päähän maneesia, että pöly vain nousi. Kehotin tamman pysymään liikkeessä, eikä se paljon käskyjä tarvinnut. Vauhdikasta pukkilaukkaa oli hauska seurata - oli hevosella kyllä upeat liikkeetkin kaikinpuolin! Ravi oli hyvä tempoista, tasaista ja suoraa. Laukka oli irtonaista, hyvin pyörivää ja voimakasta. Vasen laukka oli aavistuksen voimakkaamman näköinen, mitä nyt yritin seurata.

Vielä lopuksi yritin tehdä seuraamisharjoitteita. Sinna oli juossut ylimääräisen virran pois ja hevonen tuntui rauhallisemmalta. Annoin taskusta muutaman porkkanan palan ja kokeilin, lähteekö tamma seuraamaan ilman narua perässä. Hetken se epäröi, kunnes otti ensimmäisen askeleen. Muutama vielä - sitten annoin palkkioksi porkkanaa. Teimme tätä harjoitusta jonkin aikaa, kunnes Sinna alkoi seurata perässä pidempääkin matkaa. Tein minä minkälaisia kiemuroita tahansa, Sinna seurasi hienosti perässä. Rapsutin kunnolla tammaa, ennen kun lähdimme takaisin talliin. Lievä hiki oli noussut pintaan ja laitoin päälle vähän fleeceä imemään märkää pois. Sinna oli nyt paljon tyyneempi ja rauhallisempi. Luulen, että ajan kanssa saamme tästä hevosesta vielä paljon iloa irti!


Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut matty

Hevosauton hajoamisen myötä meidän kausi 2017 ei lähtenyt vauhtiin yhtään niin säntillisesti kuin olimme suunnitelleet. Kaudelle oli kovat, paitsi hevos- niin myös ratsukkokohtaiset tavoitteet, ja pikkurekan toimimattomuus oli heittänyt vakavia kapuloita rattaisiin. Tomi oli viikkotolkulla seisonut pihalla koneistoa tuijotellen, mutta vika oli pysynyt suurena kysymysmerkkinä. Lopulta oli täytynyt saattaa koko rekka haudan lepoon ja tyytyä uuden ostoon.

Bränikällä hevosautolla kelpasikin karauttaa Vaaranmaan kekkereihin. Oli ihan suomenhevosille järjestetyt kilpailut, ja mikäs sen parempi kuin aloittaa rotutoveriensa seurassa! Mua itseä ehkä jännitti jopa enemmän kuin suurinta osaa mukaan lähteneestä hevoskatraasta, ja ihan se mielessä olin ilmoittautunut niinkin hurjaan luokkakorkeuteen kuin kahdeksankymmentä (80) senttiä. Radankävelyssä kieltämättä vähän nauratti, että mitä ihmettä minä olin jännitellyt, nämähän on tosi pieniä!

Mutta sitten pääsin kotona viime viikolla 130-okserin kolmosarjan huippuna hypänneen Sinnan kyytiin, ja voi jumalauta. Tamma oli niin hitokseen onnellinen siitä, että se oli päässyt pois meidän kyliltä ja ihan isolle kirkolle kilpailemaan!! Vastoin tapojaan, suuri rautias tempoi ja tarpoi ja oli niin menossa, että meikäläinen lähinnä vikisi kyydissä ja toivoi, että hevonen oli opiskellut ratapiirroksen yhtä hyvin kuin minä. Onneksi Sinnalle oli kuitenkin jäänyt sen verran järkeä päähän, että se jaksoi kuunnella ohjausapuja: mun ei tarvinut kuin näyttää, missä seuraava este oli, kun tamma jo pisteli sitä kohti menemään korvat tötteröllä.

Saldona viides ja toinen sija kahdesta eri 80-luokasta, ja ehkä ihan hyvillä mielin voidaan palata sinne meidän omalle tasolle niitä 100-luokkia hyppäämään. Tai oikeastaan, nyt kun kotona treenit ovat sujuneen niin perkuleen hyvin ja Ohiokin on alkanut suorittaa 120-ratoja tosi tasaisesti, niin ajattelin piruuttani hypyyttää näitä junioreita kisoSinnakin isommSinna luokSinna. Saa nähdä tuleeko olemaan itsemurha vai tuleeko musta kahden supersuomenhevosen omistaja. Ei sillä, etteikö ne olisi jo tosi super...


© Hornanhovi 2018 | ulkoasu © turri | virtuaalihevonen | a sim-game horse