:: Huvitus ::

Thunder Nut

VVJ-I

Nimi Thunder Nut
Rekisteritiedot VH18-017-0341
Rotu, sukupuoli Shetlanninponi, ori
Väri, säkäkorkeus Musta, 93cm
Syntymäaika, ikä 13.05.2018 - 11-vuotias
Painotuslaji Valjakkopainotus
Koulutustaso Noviisi
Ex-omistaja Maybeck Stud
Omistaja Sorel (VRL-00884) / Huvitus

Salamaakin nopeampi Nuutti-poni on aina menossa; siinä missä muut löntystelevät aamuisin tarhaan kaikessa rauhassa ja pysähtyvät matkalla kaskottelemaan jalkojaan suoraksi, Ukon kanssa saa pistää omiin töppösiin vauhtia - ellei sitten halua, että talliovien karmit kehystää omaa tai ponin kaulaa loppumatkan ajan. Vanhemmiten Nuutti on kuitenkin sisäistänyt noin miljoonan valtataistelun jälkeen sen, että ihmisen yli ei kävellä ja ihmisellä on aina - jokaisessa maailman mahdottomassakin - tilanteessa oma tilansa. Eli toisinsanoen, vaikka Nuutti aina välillä melkoisia kyytejä tarjoaakin, ei se ainakaan tahallisesti jyrää ihmisen ylitse. Eikä se noin muutenkaan mikään mahdoton tai tyhmä poni ole, välillä vain vauhdinhurma korvaa ajatuksenjuoksun ja silloin tuppaa tapahtumaan jos jonkinlaista kommellusta.

Aina korvat höröllä jokaiseen asiaan suhtautuva poni on rehti ja reipas kaveri, joka ei turhia säpsy puskasta lentoon lähteviä lintuja tai saa paskahalvausta siitä, että maneesin kulmat napsuvat myrskytuulesta. Vaikka Nuutilla on energiaa enemmän kuin miljoonakaupungissa, on se melko kiva kaveri hoitaa - se jaksaa seistä paikoillaan niin kauan, kun sen ympärillä häärätään tehokkaan oloisesti. Niinä hetkinä kun hoitaja hilpasee esimerkiksi varustehuoneesta valjaita, Nuutti saattaa ryhtyä kuopimaan käytävää tai napsimaan ketjuja suuhunsa puhtaasti itseään viihdyttääkseen. Mutta sekin viihdyttäminen loppuu viimeistään silloin, kun sille karjaisee kuuluvasti ei tai ilmestyy takaisin paikalle - silloin vastassa on aina yhtä iloisen ja syyttömän näköinen poni. Kaikella rehellisyydellä en edes tiedä, miten yksi pieni poni voi näyttää niin tietämättömältä ja syyttömältä.

Viimeistään silloin, kun Ukon valjaiden vatsavyötä kiristää ja sen taluttaa valjakkokärryjen eteen alkaa se aina kerryttämään itseensä jotain ihan mahdotonta energiaa. Se on kokoajan menossa, eikä se malttaisi millään seistä paikallaan siihen asti, että ohjastajakin on kivunnut kärryjen kyytiin. Ja jos Ukolta kysyttäisiin ja sillä olisi mahdollisuus vaikuttaa lakipykäliin, se kieltäisi ehdottomasti käyntiosuudet valjakkohevosilta. Se on joko lujaa ravia, tai sitten laukkaa - eihän kellään nyt ole aikaa tai edes halua kävellä rauhallisia sunnuntailenkkejä!

Kuten ehkä rivien välistä voi lukea, ei kärsivällisyys ja malttavaisuus ole ehkä Ukon vahvuuksia. Oikein osaavilla ohjastajilla se kuitenkin tekee myös ihan kivoja pätkiä käyntiohjelmaa koulua ajaessa, mutta se vaatii ohjastajalta jo oikeasti paljon tilanteenlukua sekä maankuulua ammattitaitoa. Ukon bravuureita on kaikki sellainen, joka vaatii rohkeutta, vauhtia sekä kestävyyttä. Siinä missä joku toinen stoppaa maratonkokeessa vesiesteelle, Nuutti laukkaa veden läpi ilme värähtämättä. Tai siinä missä tottuneempikin poni jännittää esimerkiksi sillan ylitystä, Nuutti painaa tehtävästä läpi kuin ei mitään ihmeellistä näkisikään. Ja siinä missä moni paljonkin treenattu iso hevonen hyytyy, Nuutti laittaa vasta turbomoodin päälle. Voisi kai kiteyttää, että jos etsii ponia jolla ajaa "kaikki tai ei mitään"-tyylillä, Nuutti on paras mahdollinen valinta.

Vaikka Nuutti on melko levoton matkustaja, se lastautuu varsin asiallisesti sekä rekkaan että traileriin. Parhaiten se matkustaa trailerissa yksin, sillä muiden ponien läsnäollessa se keskittyy lähinnä ärsyttävään orimylvintään. Johon se keskittyy aika-ajoin myös vieraissa paikoissa ennen, kun sille tarjotaan tehtävää kärryjen edessä. Vaikka Nuutti olisi ollut oikeasti todella raskas ja mahdoton käsihevosalueella, on se kuin toinen hevonen kärryjen edessä. Siitä hetkestä asti sen keskittyminen on sataprosenttisesti ohjastajassa ja se tekee kaikkensa ohjastajaansa miellyttääkseen. Oikeastaan kaikki, jotka on startanneet Nuutilla kilpailuissa, on vuoronperään todennut, että jos mahdollista, Nuutti on vieraissa vielä parempi ajaa. (kirjoittanut Maybeck Stud)

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Thunderbird Pyrlandsshe, m, 101cm
evm
ii. Call Of Thundershe, rt, 101cm iii. Thunderball
iie. Call Me Maybe
ie. Pyrlands Bellashe, m, 105cm iei. Mad Max
iee. Pyrlands Beatrix
e. Sweet Nutshe, rt, 104cm
evm
ei. Whitehill's Nutcrackershe, mpäis, 103cm eii. Whitehill's Noodle
eie. Whitehill's Peanut
ee. Sweety Sweetsshe, rt, 101cm eei. Ohio Gangster
eee. Vellowmil's Sunny

t. Maybecks Sympathy s. 01.10.2018 emä. Sylvie vd. Thoreau om. Maybeck Stud VVJ-I
o. Huvin Wraithcrush s. 10.04.2019 emä. Gelligaer Ceri om. Huvitus



» Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
» Nopeus ja kestävyys: 0.00
» Kuuliaisuus ja luonne: 633.62
» Tahti ja irtonaisuus: 0.00
» Tarkkuus ja ketteryys: 796.36

Valjakkoajossa 1429.98 op ( vt. 4 / 3 )
★ Kilpaillut vain porrastetuissa kilpailuissa.

★ 15.09.2018: Huvitus SHLA VVJ-Cup, noviisi - 2/36

31.01.2019: Susiraja - irtoSERT -- pt. Lissu T.
25.02.2019: Huvitus - MVA-SERT, BIS2 -- pt. Lissu T.
28.02.2019: Stall Fernweh - irtoSERT -- pt. birdie

31.08.2018: VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
30.08.2018: VSN-näyttelyt (Adina) RCH
28.08.2018: VSN-näyttelyt (Huvitus) RCH

Päiväkirja ja valmennukset

16.08.2018: Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Maybeck Stud

Kiireinen kesä on tehnyt tehtävänsä myös koiraharrastuksen puolella - siinä missä viimeisetkin vuorokauden tunnit on vietetty tallilla, on Unna saanut viettää hyvin vapaamielistä koirakesää. Mutta ei se pahitteeksi ole laittanut; Unna on nimittäin nukkunut piiiiitkiä päiväunia auringonpaisteessa tallin edustalla, juossut maastolenkeillä mukana sekä vahtinut omaa pihapiiriään silmät tarkkana. Tai no, jos vieraan luokse juokseminen sekä selälleen heittäytyminen rapsutusten toivossa on vartiointia, niin sitten Unna on vartioinut ja täsmällisesti sen onkin tehnyt!

Tänään tallitoimistossa päivän liikutettavia silmällä pitäen valitsin itselleni ajettavaksi pienen ja pörröisen Ukkoponin ihan vain Unnan aktiviteettia silmällä pitäen. Reippaan ja mielellään maastoilevan ponin mukana saatoin juoksuttaa Unnaa reippaamassa tahdissa pidemmän lenkin, ja koska sekä poni että koira pitävät tunnetusti vesileikeistä, saatoin kurvata lenkillä hiekkamontuille kastelemaan ponin kaviot sekä koiran tassut. Ja sehän tuntui olevan molempien mieleen; siinä missä heitin frisbeeta Unnalle syvälle monttuun, Ukko kauhoi etusillaan vettä antaakseen osan veden viileydestä myös ohjastajalle kärryjen kyytiin. Ja Unnan hyppiessä vedestä takaisin rantaan se saattoi vähän rähjätä Ukolle leikillään, johon koiriin tottunut poniori vastasi lähinnä etusiaan tiiviimmin heiluttaen. "Jaahas muruset. Eiköhän me lähdetä jo kotiin, meistä kolmesta piti kastua vain kahden, mutta tässähän sitä ollaan kaikki ihan yhtä märkiä." naurahdin kaksikolle ääneen ja vedin kastunutta t-paitaa pois iholtani.

Kotimatka Maybeckiin sujui varsin leppoisasti - Ukko ravasi leppoista vauhtia korvat höröllä ja Unna jolkotti kärryjen perässä varsin tyytyväisen näköisenä välillä hitaammin, välillä nopeammin. Takaisin tallille päästyämme suihkutin molemmat pesupaikalla huolellisesti mahdollisen sinilevän vuoksi, jonka jälkeen molemmat pääsi iltapäiväherkkujen pariin. Toinen tarhaan heinäkasan eteen, toinen tallitoimistoon hirven jalasta.


11.09.2018: Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Maybeck Stud

Lämmin kesä on jatkanut lämpöaaltoaan aina syksylle asti - tuntuu huisilta, että lämpötilamittari näyttää vielä reilua kahtakymmentä syyskuun puolessa välissä ja ulkona pärjää toisinaan ihan hyvin pikkuvaatteissa. Ei siinä, ei saa valittaa, mutta pakko sitäkin on harrastaa vähän siinä vaiheessa kun ponit hikoavat jo alkuverryttelyn aikana kavioista korvantupsuihin asti. Yksi tälläisistä on Ukkoponi, joka oli jo elokuun alkupuolella +30 asteen helteillä visusti sitä mieltä että nyt on oikea aika kasvattaa kunnon talviturkki!

Eilen Jessica pesi Ukon kevyen maastolenkin päätteeksi huolellisesti, jotta se oli tänäaamuna puhdas klippausta varten. Vaikka vihaan klippaamista, teen sen mielelläni itse jolloin en ainakaan voisi motkottaa huonosta klippausjäljestä kenellekkään muulle, kun olen sen itse tehnyt. Ja koska viha klippausta kohtaan on todellinen, halusin hoitaa sen päivän ensimmäisenä työnä alta pois - loppupäivä sitten jotain vähän mukavampaa, kiitos!

Vaikka Ukko näytti alkuun vähän nyrpeää naamaa kun toin sen aamuheiniltä tallikäytävälle ulkoilun sijaan, ei klippauksen kanssa tarvinnut käydä sen suurempaa taistoa. Liekö mustan poniorin töppösissä vielä sen verran aamukankeutta, ettei se jaksanut temppuilla - tai sitten irtoava karva ja samalla puhdistuva iho kutitti mukavasti ja se keskittyi siihen. Niin tai näin; tunnin ahertamisen jälkeen Ukko oli klipattu päästä varpaisiin, ja se näytti taas siistiltä, huolitellulta kilpaponilta.

Koska klippaus tuo oman haasteensa ulkoiluun, taiteilin orin karsinanoveen kyltin, jossa kehoitin tallityöntekijöitä laittamaan sille kevyen kuoriloimen jatkossa ulos kolealla kelillä. Ja siinä samalla siirsin orin tarha-ajan aamusta iltaan, jotta se voisi olla mahdollisimman kauan nakuna ulkona. Aamulla kun on usein vähän viileää ja koleaa, se joutuisi ulkoilemaan loimen kanssa - iltaisin puolestaan on jo lämmintä, ja se pärjäisi vielä hetken ajan ilman loimia.

ulkoasu © Cery 2018  ▪  taustakuva © josemdelaa CC 1.0 & Shady Acres Mini-Shetlands ▪  kaikki muu materiaali © Huvitus
Tämä on virtuaalitalli  ▪  This is a sim-game stable  ▪  Virtuaalihevonen  ▪  a sim-game horse